NuorisotyöNuorisotyön yksi keskeisistä ammatillisista ihanteista on kohtaaminen. Nuori on kohdattava, sellaisena kuin hän nuorisotyöhön tulee. Nuoren ainutkertaisuuden kohtaaminen kiinnittää huomiota sekä nuoren persoonaan että siihen, miten hän juuri tänään, juuri tässä hetkessä voi. Kohtaamissa nuorta ei tiedetä ennalta. Hän ei ole ongelmiensa kansio tai aiemman huonon käytöksenä kasauma.
Juuri tämän takia rasismi on nuorisotyön arvojen vastaista. Rasisti näkee kulttuurin tai ihonvärin tai pelottavan erilaisuuden eikä siksi onnistu havaitsemaan yksilöä. Kohdata voi vain siellä, missä ennakkokäsitykset eivät ohjaa tarpeettomasti toimintaa.
Nuorisotyöllä on tehtävänsä myös nuorten kasvuolosuhteiden kohentajana. Tulee luoda puitteita, joissa nuori voi osallistua yhteiskuntaan arvostettuna jäsenenä ja joissa nuorella on annettavaa juuri sen takia, että hän on nuori. Tätä voi kutsua nuorisotyön nuorisopoliittiseksi tehtäväksi.
Tämänkin takia rasismi on nuorisotyön arvojen vastaista. Jos yhteiskunnalliset olosuhteet estävät joidenkin nuorien tai nuorten ryhmien osallistumisen, ei tällainen yhteiskunta vastaa nuorisotyön arvopohjaa.
Yhden ihmisarvon kieltäminen vaikuttaa kaikkiin
Rasismia käsittelisi mielellään jonakin ohitettuna ongelmana. Kesä 2023 oli tämän takia kovin kiusallinen. Tuolloin koettin merkillinen episodi yhden Suomen historian lyhytaikaisemman ministerin osalta. Vast’ikään elinkeinoministeriksi nimitetyn poliitikon aiemmat mauttomat vitsit natsismista ja valkoisen rodun ylivallasta tulivat julkisuuteen. Ministeri erosi, kun katsoi, ettei hänellä olisi ollut edellytyksiä toimia työssään. Mutta sitä ennen käytiin paljastava keskustelu.
Ihan järkevän oloiset ihmiset keskustelivat siitä, onko ok, että ministeri on vitsaillut juutalaisten joukkotuholla ja natsismilla. Ihme juttu sekin. Jokainen, joka on nähnyt vaikkapa Indiana Jones -elokuvia, tietävät, että natsit ovat pahiksia.
Samalla tiesin, miten asia nähtäisiin Euroopassa. Siellä ajatellaan, että holokausti on ihmisyyden nollapiste, surullinen osa maanosan historiaa, joka meillä on velvollisuus muistaa. Filosofi Theodor W. Adorno kirjoitti aikanaan, että kasvatuksen tehtävä on varmistaa, ettei Auschwitz toistuisi. Hänen ajatuksensa on, että natsimurhaajat surmasivat viattomien uhriensa lisäksi oman ihmisyytensä. Tämä on pelissä: meidän kykymme kannatella arvojamme.
Seuranneessa suomalaisessa keskustelussa ilmiselvästi rasistisesti käyttäytyvät kielsivät olevansa rasisteja, osa uhriutui ja osa ehkä loukkaantui oikeasti. Ydin häipyi näkyvistä. Osalle tämä saattoi olla mediastrategiaa. Donald Trumpin entisen neuvonantajan Steve Bannonin mukaan tapa taistella mediaa vastaan on hukuttaa asiat paskaan. Kirosana on hänen. Suomessakin näkyi tämä strategia. Peruspointti hukutettiin liejuun, ja sinne se taisi kadota.
Peruspointti on kuitenkin varsin yksinkertainen. Ihmisarvo on jakamaton. Jokainen ihminen on arvokas, ihan riippumatta hänen ihonväristään tai muusta taustastaan. Ja siksi on vaara koko ihmiskunnalle, jos ovi avataan halventamiselle, vähättelylle, kiusanteolle ja huumoriin kätketylle julmuudelle. Kun joltakulta otetaan hänen ihmisyytensä pois, sama voi tapahtua kelle vain. Sinulle. Minulle.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen avauslause on tälle ajalle terveellinen muistutus.
Ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa.
Ei kait Suomessa rasismia ole?
Toisinaan kuulee esitettävän väitettä, ettei Suomessa ole rasismia ja siksi siitä ei nyt kannata paljoa meteliä pitää. Tämä väite, niin mukavaa kuin siihen olisikin uskoa, ei kestä tarkastelua.
Kouluterveyskysely osoittaa, että yli neljännes ulkomailla syntyneistä nuorista on kokenut fyysistä uhkaa kuluneen vuoden aikana. Suomalaistaustaista noin joka seitsemäs (15 prosenttia) oli kokenut uhkaa. Ulkomailla syntyneet olivat kokeneet myös enemmän seksuaalista häirintää. Vuoden 2023 nuorisobarometri osoittaa, että nuoret, joilla on vähemmistökokemuksia, ovat muita enemmän huolissaan omasta syrjäytymisestään. Nuorten vapaa-aikatutkimuksissa taas on havaittu, että vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kohtaavat muita nuoria todennäköisemmin epäasiallista kohtelua, kuten kiusaamista, liikunta- ja urheiluharrastuksissa.
Erilaisuus altistaa kielteisille kokemuksille.
Yksilöön kohdistava etnisyyteen perustuva syrjintä on helppo tunnistaa rasismiksi ja se on helppo tuomita. Entä sitten kokemukset, jotka seuraavat rakenteista eli siitä, miten olemme yhteiskunnan rakentaneet? Näihin vaikutuksiin pääsee kiinni tarkastelemalla rasismia yksilön ohella rakenteellisen rasismin käsitteellä. Tällöin kiinnitetään huomiota, miten tuotetaan ja ylläpidetään rakenteita, jotka asettavat jonkin nuorten eriarvoiseen asemaan. Kuten yllä ilmenee, vähemmistönuorten toimintamahdollisuudet ovat erilaisia kuin muilla. Se on väärin. Se on myös hölmöä: Suomessa, jossa nuorten määrä vähenee, ei ole varaa syrjäyttää ketään nuorta.
Australialainen nuorisotyön professori Tim Corney on esittänyt, että nuorisotyö pohjautuu nuorten ihmisoikeuksiin ja että nuorisotyöntekijöiden tulisi olla nuorten kansalaisuuden ja ihmisoikeuksien puolestapuhujia. Lisäksi heidän on varmistettava, että nuorilla on pääsy oikeuksiensa toteuttamiseen. Tällä perusteella hän ajattelee, ettei nuorisotyöntekijöiden tulisi säilyttää nykyistä olotilaa, vaan työskennellä nuorten kanssa sen eteen, että heidän oikeutensa voivat toteutua paremmin. Taidamme elää aikaa, jolloin myös nuorisotyön on otettava avoimesti ja pitkäkestoisesti kantaa rasismia vastaan paitsi yksilöiden, myös rakenteiden näkökulmasta.
Tomi Kiilakoski
Esa Linna
