”Livohkaan ei joudu, sinne pääsee” – Pelillistetty toiminta tukee nuorten hyvinvointia ja toimijuutta  

Lähitulevaisuudessa pelitematiikka ottaa yhä enemmän jalansijaa nuorisoalalla. Positiivinen suhtautuminen peleihin madaltaa kynnystä osallistua pelillistettyyn toimintaan, ja siitä saatavat vaikutukset heijastuvat suoraan nuorten elämiin. 

Mitä saadaan, kun yhdistetään nuorisotyö ja pelillisyys? Suomen Nuorisoseurojen hallinnoima ESR+-rahoitteinen Livohka-hanke on kehittänyt noin puolentoista vuoden aikana kulttuurisen nuorisotyön menetelmää, jonka avulla nuorten on mahdollista luoda ei-digitaalinen peli. Vaikka nuorten kädenjälki kulminoituu ideasta valmiiksi peliksi, eivät pelillistäminen ja pelit ole kuitenkaan synonyymejä. Keskeisin ero on pelillistämisen päämäärä saavuttaa jotakin, kuten aktivoida osallistujaa siinä missä pelit taas ovat usein ajanvietettä. 

 Vastaus moneen epäkohtaan 
 

Hankkeen kohderyhmänä ovat erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä heidän vertaisohjaajinaan toimivat mentorit. Pohjois-Karjalan läpileikkaava toiminta on osoittanut, kuinka pinnalla oleva pelillistäminen on oiva väline myös nuorten kohtaamiseen. Hankkeen kuntakumppaneita ovat Kitee, Joensuu, Kontiolahti, Ilomantsi, Lieksa, Liperi ja Nurmes ja lisäksi oppilaitoskumppanina Suomen Nuoriso-opisto.  

”Hankkeessa kehitetty osallistavan pelisuunnittelun toimintamalli on yksi vastaus näköalattomuuteen, mielekkään tekemisen puutteeseen, yhteiskunnan paineisiin ja odotuksiin sekä tuen tarpeeseen, joita toimintamahdollisuuksien tunnistamiseen ja vapaa-ajantoimintaan osallistumiseen liittyy”, Livohkan projektipäällikkö Katri Mäkisalo avaa. 

Ydinajatuksena on vahvistaa nuoria, lisätä heidän osaamistaan ja tukea heitä omien vahvuuksien tunnistamisessa. Pelillistämisen erilaisia vaikutuksia on tarkasteltu analysoimalla, mitä myönteistä muutosta osallistujat ovat toiminnan myötävaikutuksesta saaneet, minkä lisäksi vapaaehtoiset nuoret ovat avanneet kokemuksiaan anonyymein tarinoin. Sivutuotteena toimintakauden aikana on saatu dataa muun muassa nuorten tavoittamisen moninaisista haasteista, joihin hanke on niin ikään hakenut aktiivisesti ratkaisuja.     

Luovuuden rajattomuutta  
 

Nuorten omat vahvuudet yhdessä luovien menetelmien kanssa toimivat lähtökohtana koko toiminnalle. Keskeistä on ei-digitaalisten pelillisyyden muotojen korostaminen, kuten käsillä tekeminen. Pelillisyys itsessään tukee vahvuuksien näkemistä: pelimaailmaan uppoutuminen vapauttaa taiteellisen luovuuden, päästää mielikuvituksen valloilleen ja synnyttää villejäkin ideoita. Mahdollisuus oppia uutta innostaa ja auttaa astumaan ulos omalta mukavuusalueelta, ja samalla nuorten tietopääoma lisääntyy vaihtelevan tekemisen ja uusien näkökulmien myötä.  

“Erityistä toimintamallissa on se, kuinka minkä tahansa vahvuuden voi upottaa yhteiseen tekemiseen ja miten prosessin eri osa-alueita voidaan käsitellä kutakin inspiroivalla tavalla. Toiminnassa on pelillistetty esimerkiksi uusien asioiden oppimista ujuttamalla eri aihepiirejä pelin osaksi sekä tehtävillä, jotka toimivat ideoinnin ja suunnittelun työvälineinä”, kertoo Livohkan projektityöntekijä Tero Sarkkinen.  

Ohjaajat tukevat nuoria heidän vahvuuksiensa tunnistamisessa toiminnan seuraamisen lisäksi yksilöohjauksen keinoin. Omien toimintaedellytyksien hahmottaminen auttaa nuorta ymmärtämään, mihin kaikkeen hän onkaan kykenevä. Toiminnan kautta eteen tulevat konkreettiset esimerkit omasta osaamisesta ja onnistumisista tukevat voimavarakeskeisyyttä. Tästä syystä Livohkassa nuoria kannustetaan dokumentoimaan omaa toimintaa ja kehittymistä työvihkoihin. 

Aktiivisena toimijana ryhmässä  
 

Toimintamallin on todettu motivoivan nuoria, mikä ei ole ihme, sillä pelillisyydessä olennaista on jokaisen aktiivinen ja tasapuolinen toimijuus. Sen on huomattu lisäävän sitoutumisastettakin. Nuorten toimijuutta vahvistetaan vaiheittaisen prosessin aikana erityisesti vahvalla osallisuudella ja vaikuttamisen paikkoja tarjoamalla: jokainen nuori saa osallistua prosessiin haluamallaan tavalla ja panoksella.  

Osallistavat menetelmät luovat myös osallistujien ja ohjaajien välille tasa-arvoisen asetelman – ohjaajan roolina on ennen kaikkea olla luotettava rinnalla kulkija, joka innostaa, kannustaa, kohtaa ja mahdollistaa. Koko toimijuuden keskiössä on todettu olevan Livohkan nuorten sanoittama turvallisuus sekä uskallus olla oma itsensä. Pelillisyys luo rentoa ja turvallista ilmapiiriä, joka tuo nuoret lähemmäs toisiaan kuin itsestään, edistää ryhmäytymistä ja luo sitä kautta vahvempaa yhteisöä, johon kuulua sellaisena kuin on.  

”Alkuun toki hieman jännitti, mutta onneksi lähdin kuitenkin Livohkaan mukaan kokeilemaan, sillä se osoittautui kaikkinensa kivaksi kokemukseksi”, eräs livohkalainen toteaa.  

Vuorovaikutustaidot kehittyvät ja erilaisten ihmisten kanssa työskenteleminen helpottuu esimerkiksi yhteisen ongelmanratkaisun äärellä – parhaimmillaan syntyy uusia kaverisuhteita. Toisaalta taas muun muassa todellisen elämän haasteiden käsittely helpottuu, kun ne siirretään pelihahmon kompastuskiveksi tai pelin punaiseksi langaksi; asian tarkasteleminen objektiivisesti ja siitä juttelu turvallisessa yhteisössä vertaistuellisesti luo hedelmällisiä keskusteluja ja oivalluksia.    

Tuloksena huikeita kehityskaaria 
 

Pelillistetyn toiminnan on havaittu muun muassa tarjoavan nuoren nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen uusia tapoja. Monelle nuorelle voi olla luontevampaa ilmaista itseään puhumisen sijaan esimerkiksi piirtämällä tai kirjoittamalla, ja Livohkassa on saatukin todistaa nuorten rohkaistumista ja kuoresta ulostuloa.  

Toiminnan aikana syntyy sosiaalisen vahvistumisen lisäksi konkreettisia taitoja ja valmiuksia, jotka ovat siirrettävissä opiskelu- ja työelämään. Esimerkiksi aikataulutus, toiminnanohjauksen kehittyminen ja projektin läpivienti alusta loppuun ovat keskeistä osaamista, jota nuorille karttuu. Moni on kokenut saaneensa sisältöä ja rytmiä edelleen omaan arkeensa.  

Samoin tulevaisuususko on monen nuoren kohdalla vahvistunut, ”aina kannattaa yrittää ja tehdä”. Eri roolien kautta tapahtuva prosessin edistäminen yhdessä muiden kanssa vahvistaa yksilön itsevarmuutta ja minäpystyvyyttä sekä lisää arvostuksen saamista. Tavoitteiden mukaisesti kuljettu prosessi ja omien aikaansaannosten näkyminen konkreettisesti omassa kotikunnassa on palkitsevaa ja synnyttää oikeutetusti ylpeyttä.  

  
Teksti ja kuvat: Jenni Hyttinen  
Kirjoittaja työskentelee projektityöntekijänä Livohka-hankkeessa. 
 

Tietoa Livohkasta  
https://itasuomi.nuorisoseurat.fi/livohka/