Kuluva vuosi 2025 ei ole kirjoitushetkellä vielä lähelläkään puoliväliään, mutta välillä kuitenkin tuntuu siltä, että vauhtia ja tapahtumia se on totta vieköön tarjoillut jo täyden 12 kuukauden edestä. Heti tammikuussa lähdettiin rysähtäen liikkeelle, kun maailma seurasi Yhdysvaltain 47. presidentin Donald Trumpin astumista virkaansa. Trump on hahmona tunnetusti jo pitkään jakanut mielipiteitä jyrkästi. Kun hän valmistautui aloittelemaan toista kauttaan Valkoisessa talossa, puheet ja eleet olivat totuttuun tyyliin mahtailevia.
Tätä tekstiä kirjoittaessani ollaan jo lähellä helmikuun loppua ja tässä hetkessä näyttää vahvasti siltä, että Trump ei ainakaan itse aio jättää suuruudenhulluja visioitaan pelkästään puheen tasolle. Hän on muun muassa ehtinyt nostattaa kohuja Yhdysvaltojen julkisia virastoja koskevilla rajuilla uudistuksillaan, puheillaan Grönlannin ostamisesta, näyttävällä puuttumisellaan Venäjän Ukrainassa käymää hyökkäyssotaa koskeviin neuvotteluihin sekä nimittämällä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyiä laittomaksi diktaattoriksi. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kaikesta siitä kuohunnasta, jota Trump toimillaan ja puheillaan saa aikaiseksi.
Uuden aikakauden äärellä
Presidentti Trumpilla ja hänen näyttävällä ja isoeleisellä tavallaan toimia on omat ihailijansa, myös meillä täällä Suomessa. Demokratiassa erilaiset mielipiteet tietysti kuuluvat politiikkaan ja on täysin luonnollista, että noin vaikutusvaltaisessa asemassa toimiva henkilö herättää paljon huomiota – sekä kannattajien että vastustajien keskuudessa.
Tietyllä tapaa Donald Trumpiin kiteytyy kuitenkin jotain sellaista, joka tuntuu kokonaan uudenlaiselta aikakaudelta. Minun on myönnettävä, että ainakin henkilökohtaisesti koen tuon uuden aikakauden kehityssuuntineen vieraana ja epämiellyttävänä.
Kyse ei tietenkään ole pelkästään henkilöstä nimeltä Donald Trump. Maailmanpolitiikka on tällä hetkellä kärjistynyt tavalla, joka tuntuu historiallisen voimakkaasti koettelevan kansainvälisiä sopimuksia sekä yhteistä arvopohjaa, jonka varaan ne ovat perinteisesti rakentuneet. Suurvallat hakevat nyt vimmatusti keskinäistä nokkimisjärjestystään ja niiden välissä koko Eurooppa tuntuu heränneen kuin unesta pohtimaan, miten sen tulisi reagoida.
Samalla me elämme ajassa, jossa todellista tietoa on koko ajan haastavampaa erottaa sosiaalisen median huhuista ja liian nopeasta uutisvirrasta klikkiotsikoineen. Trump on kenties vain näkyvin esimerkki siitä, kuinka nykypolitiikkaa seuratessa väritetyt valheet tuntuvat olevan arkea ja totuuden merkitys on jäämässä vähäpätöiseksi.
Millaista maailmaa haluamme rakentaa
Me nuorisoalan tekijät edistämme työssämme nuorten osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä tuemme yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Itse näen, että näiden kautta nuorisotyöllä on erittäin merkittävä rooli kasvattajana ja sivistyksen vaalijana.
Nykyään puhutaan lisäksi paljon myös nuorten heikentyneen tulevaisuususkon vahvistamisesta. Kaikki nämä näkökulmat huomioiden omassa mielessäni herää kysymyksiä: Miltä tulevaisuus näyttää nuorten (ja meidän kaikkien) osalta, jos nykyinen kehityssuunta jatkuu ja kiihtyy entisestään? Millaista maailmaa haluamme nykyisille nuorille ja tuleville sukupolville rakentaa? Entä mitä meidän tulisi nykyisessä tilanteessa muuttaa, jotta loisimme uskoa parempaan, kestävämpään tulevaisuuteen?
Nuorisotyön rooli myllerrysten keskellä
Tämä Nuorisotyö-lehden numero julkaistaan Nuori2025-tapahtuman kynnyksellä, joka kerää jälleen kerran tuhansia nuorisoalan toimijoita yhteen. Minusta tämä iso valtakunnallinen kokoontuminen on mitä erinomaisin paikka käydä keskustelua nuorisotyön roolista suhteessa näihin muutoksiin ja tapahtumiin, jotka tällä hetkellä myllertävät maailmaa uuteen uskoon. Millä tavoin me nuorisoalalla voimme ja haluamme pyrkiä vaikuttamaan asioiden kehitykseen sekä täällä Suomessa että laajemmin?
Haluan kannustaa meitä nuorisotyöntekijöitä myös henkilökohtaisella tasolla arvostamaan omaa työpanostamme sekä niiden yhteisöjen ja organisaatioiden merkittävää työtä, joissa toimimme. Tässä ajassa on aivan valtaisa tarve ymmärrykselle, sivistykselle ja medialukutaidolle.
Nuorisotyön perinteikäs arvopohja sopii erinomaisen hienosti suunnannäyttäjäksi niin kotimaisen kuin koko maailmankin yhteisen tulevaisuuden rakentamiselle. Itsestäni ei ainakaan tuntuisi lainkaan hullummalta ajatukselta, että esimerkiksi osallisuus, yhdenvertaisuus ja kestävä tulevaisuus kuuluisivat julkisessa keskustelussa entistä enemmän. Toimitaan siis ylpeästi näiden arvojen sanansaattajina ja vaalijoina myös jatkossa – ei pelkästään nuorille, vaan aivan kaikille.
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2025.
Antti Rantaniva
Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia