Eurooppalaisia ajatuksia nuorisotyöstä ja rauhankasvatuksesta 

Teksti: Antti Rantaniva, julkaistu Nuorisotyö-lehdessä 1/2025

Nyt helmikuussa 2025 tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun Venäjä teki historiaa aloittamalla raa’an hyökkäyksensä Ukrainaan. Kuten tiedämme, tuota sotaa käydään yhä edelleen eikä loppua valitettavasti ole näköpiirissä. Näiden kuluneiden vuosien aikana tilanne on järisyttänyt niin maailmanpolitiikkaa kuin Euroopan turvallisuuttakin tavalla, jota harva osasi kuvitellakaan ennen sodan alkua. Tämä on tietysti herättänyt myös nuorisotyössä uudenlaisia näkökulmia ja kysymyksiä liittyen ajatuksiin sodasta, rauhasta ja turvallisesta yhteiskunnasta. 

Peace4Europe on kansainvälinen Erasmus+ -hanke, joka on perehtynyt Suomessa, Itävallassa, Unkarissa ja Virossa nuorisotyöntekijöiden näkemyksiin siitä, millä tavoin rauhankasvatuksen teemat ovat kosketuksissa heidän työhönsä tänä päivänä. Viime syksynä järjestetyissä dialogityöpajoissa nuorisotyöntekijät toivat esille haasteita, jotka liittyivät rauhankasvatukseen. Toisaalta he myös tunnistivat monenlaisia hyviä käytäntöjä arjestaan, joiden kokivat tukevan omaa rooliaan rauhankasvattajina.  

Suomessa korostettiin yhdenvertaisuutta 

Suomessa työpajoihin osallistui niin nuorisoalan opiskelijoita kuin työelämässä olevia ammattilaisiakin. Paljon esille nousseita aiheita olivat muun muassa turvallisen tilan mahdollistaminen kaikille, inkluusio, osallisuus sekä nuorten yhdenvertaisuus. Moni jakoi ajatuksen siitä, että näihin arvoihin nojaava nuorisotyö luo itsessään pohjaa rauhankasvatukselle ja kunnioittavalle, kohtaavalle ilmapiirille.  

Toisaalta myös tunnistettiin, ettei tämä ole itsestään selvää eikä helppoa, vaan vaatii tietoista työtä ohjaajilta ja koko yhteisöltä. Hyvinä konkreettisina käytäntöinä tällaisen ilmapiirin mahdollistamiseen nousivat esille kaikille yhteisten ateriahetkien järjestäminen, nuorten osallistaminen yhteisten sääntöjen sopimiseen sekä työntekijöiden sitouttaminen mahdollisimman inklusiivisen kielen käyttöön työtehtävissään. 

Itävallassa pidetyssä työpajassa heräsi runsaasti keskustelua erilaisista taustoista tulevien nuorten huomioinnista. Esimerkiksi kulttuuri- ja perhetaustat tai vahva uskonnollinen tai poliittinen kanta saattavat vaikuttaa paljon nuoren näkemyksiin ja käytökseen. Ohjaajat toivat esille, että riittävä panostaminen näiden lähtökohtien käsittelyyn nuoria kohdatessa olisi erittäin tärkeää, mutta käytännössä joissain tilanteissa siihen voi olla haastavaa järjestää aikaa.  

Työpajassa keskusteltiin paljon myös medialukutaidosta: sosiaalinen media ja jatkuva tietotulva haastavat nuorten maailmankuvan rakentumista ja oikean tiedon erottamista väärästä. Tähän liittyy samalla myös nuoren ymmärrys omasta sananvapaudesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Itävaltalaiset arvioivat nuorisotyön olevan näissä asioissa merkittävä tuki nuorille ja katsoivat tämän roolin linkittyvän vahvasti myös rauhankasvatukseen. 

Rauhankasvatus luonnollinen osa työtä  

Virossa nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset näkivät rauhankasvatuksen luonnollisena osana omaa nuorisotyötään. Heidän mukaansa nuorisotyö tarjoaa nuorille turvallisen tilan ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Samalla se opettaa nuorille myös kriittistä ajattelua sekä kannustaa dialogiin ja kohtaamiseen erilaisten ihmisten kanssa.  

Virolaiset myös totesivat, ettei rauhankasvatus merkitse heille yksittäisiä menetelmiä kuten pelejä tai harjoituksia, vaikka nekin ovat tärkeitä. Sen sijaan he ajattelivat edistävänsä tehokkaimmin rauhaa tekemällä työtään johdonmukaisesti tietyn arvoperustan mukaisesti ja tekemällä nämä arvot mahdollisimman läpinäkyviksi myös nuorille.  

Unkarissa nuorisotyö on monilta osin vasta rakentumisvaiheessa ja hakee omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Tästä syystä paikalliset nuorisotyöntekijät mainitsivat rauhankasvatuksen haasteina muun muassa nuorten tavoittamisen ja päättäjien tuen puuttumisen, koska he eivät välttämättä ymmärrä nuorisotyötä. Työpajan osallistujilla oli kuitenkin suuri into jatkaa oman alansa kehittämistä. Erityisen tärkeänä rauhankasvatuksen näkökulmasta he näkivät kansainväliset mahdollisuudet unkarilaisille nuorille ja nuorisotyöntekijöille. Yhteydet muihin Euroopan maihin tarjoavat nuorille mahdollisuuksia oppia uutta sekä laajentaa omaa maailmankuvaansa, minkä unkarilaiset näkivät olevan mitä tärkeintä rauhankasvatusta. 

Työpajoihin osallistui suhteellisen pieni joukko nuorisoalan tekijöitä eikä niiden perusteella voi missään tapauksessa tehdä yleistäviä johtopäätöksiä, mikä ei toki ole ollut tarkoituskaan. Silti eri puolilta Eurooppaa tulevissa pohdinnoissa on kuitenkin kuultavissa paljon samankaltaisia kaikuja siitä, miten tärkeää rauhankasvatuksellinen työote nuorten parissa on. Ukrainassa jatkuva sota ei nykyajassa valitettavasti ole ainoa maailmanjärjestystä ja turvallisuudentunnettamme mullistava tapahtuma. Kun maailmalla tapahtuu isoja muutoksia, jotka nostavat myös sodan ja rauhan kysymykset ajankohtaisemmiksi kuin toivoisimme, tarjoaa nuorisotyö nuorille turvasataman, jonne he ovat aina tervetulleita käsittelemään omia ajatuksiaan ja pelkojaan.