Harrastus, elämäntapa, etuoikeus – kuka saa harrastaa ja mitä? 

Mitä saavutettavuus tarkoittaa harrastustoiminnassa ja kuinka se toteutuu?  Mikä rooli kulttuurilla on lasten ja nuorten hyvinvointia lisäävänä palveluna? Millainen kaupunki Jyväskylä on harrastaa? 

Jyväskylän kaupunginkirjaston Wolmarin sali täyttyi 21. elokuuta pulinasta ja antautuneesta keskittymisestä, kun 20 paikallista harrastajaa, harrastuksen järjestäjää, taiteilijaa, nuorta vaikuttajaa ja kuntapäättäjää antoi palaa yhteisen aiheen äärellä.  

Maaliskuun 2024 alussa startannut Suomen Nuorisoseurojen kehittämishanke Luovasti liikkuen – kulttuurihyvinvointia lapsille ja nuorille halusi ottaa selvää, millainen on keskisuomalaisten lasten ja nuorten harrastuskenttä. Valtavaan ja monitahoiseen kysymykseen vastaaminen olisi vaatinut monta kymmentä puhelua eri alojen ammattilaisille ja paikallisille lapsille ja nuorille, joten hankkeen projektipäällikkö Marja Pylkäs päätti yrittää helpomman kautta ja kutsua mahdollisimman monta aiheen asiantuntijaa yhteiseen keskusteluun. Tilaisuuden rakenteen suunnitteluun ja toteutukseen Pylkäs sai avukseen Nuori Kulttuurin Johanna Hurmeen, jonka kanssa alkuperäinen kysymys rakentui tapahtumakokonaisuudeksi.  

Yhteisen iltapäivän aluksi 24 etukäteen kutsuttua harrastajanuorta, harrastusohjaajaa, opettajaa, nuorisotoimijaa, päättäjää ja nuorta taiteilijaa kävivät suljetut erätaukokeskustelut neljästä ennalta määritellystä aiheesta erillisissä pöydissä. Erätaukokeskusteluja fasilitoivat Suomen Nuorisoseurojen Nuoret Vaikuttajat, jotka ovat kehittämishankkeessaan vuodesta 2023 harjoitelleet ja vahvistaneet nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitoja. Suljettujen keskustelujen jälkeen yksi keskustelija kustakin pöydästä nähtiin kaikille avoimessa paneelikeskustelussa, missä erätaukokeskustelujen teemoja käsiteltiin yhdessä kaikkien kutsuttujen keskustelijoiden ja paikallisen yleisön kanssa. Aiheiden käsittelyn edetessä kussakin pöydässä työskennellyt nuori taiteilija esitti tekemänsä taiteellisen ulostulon juuri kuulemastaan keskustelusta. Sanataiteen, kuvataiteen ja tanssitaiteen keinoin toteutetut ulostulot elävöittivät keskustelua ja herättivät runsaasti uusia kysymyksiä.  

Turvallinen tila on moninainen käsite 

Ensimmäisenä neliosaisessa paneelikeskustelussa käsiteltiin harrastusten saavutettavuutta, minkä osallistujat totesivat olevan paremmalla tolalla kuin koskaan, mutta jonka parissa nähtiin kuitenkin olevan vielä paljon parannettavaa. Fasililtoija Venla Arosara tiivisti ryhmänsä puolesta, että turvallinen ja saavutettava tila koostuu fyysisestä tilasta, sosiaalisesta tilasta ja henkilökohtaisesta mielentilasta. Onnistuneen harrastuskokemuksen saavuttamiseksi kaikkien kolmen tilan tulisi olla kunnossa, jotta tavoiteltu harrastustoiminta voi toteutua, ja jotta harrastaja saa harrastuksestaan onnistumisen kokemuksia. 

Saavutettavamman tilan rakentaminen on kaikkien yhteinen asia. Keskusteluissa todettiin, että vaikka joihinkin asioihin on lähes mahdotonta vaikuttaa, niistä keskusteleminen ja haasteiden esiin nostaminen on kuitenkin kannattavaa. Saavutettavuusasiat ulottuvat kaikkialle – verkkoon, viestintään, EU-direktiiveihin ja kaupunkien esteettömyyssuunnitelmiin. Tästä syystä teema onkin meitä jokaista lähellä, ja saavutettavuuden haasteet selviävät istumalla toisen paikalle.  

Harrastus lisää hyvinvointia 

Esitellessään tekemäänsä luonnosta juuri kuulemastaan keskustelusta kuvataiteilija Valo Huttu totesi, että harrastuksessa voi rakentaa oman utopian tai purkaa jotakin sellaista oloa, jota voi olla vaikeaa käsitellä sanallisesti. Toisena teemana tilaisuudessa käsiteltiin harrastustoiminnan ja mielen hyvinvoinnin yhteyttä, jonka muistutettiin olevan tutkittu ja todennettu asia. Esimerkiksi uusimman Sivistysliitto Kansalaisfoorumin teettämän Kulttuurihyvinvoinnin todetut vaikutukset -selvityksen mukaan kulttuuriharrastamisen hyvinvointivaikutukset ovat kiistattomat, ja kyselyvastauksissa korostuvat erityisesti sosiaaliset ja oppimiseen liittyvät vaikutukset.  

Vaikka keskustelijoissa oli hyvin monen eri alan harrastajia, heidän kokemuksensa hyvinvoinnista ja sen aiheuttajista olivat hämmästyttävän samanlaisia. Ystävyyssuhteet, elämän rutiinit, henkinen ja fyysinen terveyden edistäminen, onnistumisen kokemukset, elinikäinen oppiminen, yleinen viihtyminen ja itsensä toteuttaminen – keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että harrastamisella on hyvin monelle elämänalueelle ulottuvia vaikutuksia.  

Monet keskustelijat kokivat, että oma harrastus voi muodostua intohimoksi ja elämäntavaksi, jolloin sana ’harrastus’ ei kuvaa sitä enää osuvasti. Kun harrastus ottaa elämästä ison osan, se voi kaikista hyvinvointivaikutuksista huolimatta kuormittaa ja vaatia vastapainoksi ns. pienempiä harrastuksia. Kokemus harrastamisesta on jokaiselle yksilöllinen, ja keskustelussa on varottava yleistämästä harrastuksen vaikutuksia liian yleiselle tasolle.  

Kolmas keskustelu jatkoi mielen hyvinvointiin liittyviä ajatuksia keskittymällä mielekkään harrastuselämän tavoitteluun. Keskustelu piti sisällään pohdintaa harrastuspoluista, joihin kuuluu muutoksia omassa harrastuksessa, harrastusten kokeilua ja lopettamista, sekä harrastusten vaihtoa. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että lähtökohtaisesti muutokset ja lopettamiset harrastuspolulla eivät ole este mielekkäälle harrastuselämälle, kunhan lopettaminen ei johdu ns. vääristä syistä, kuten kiusaamisesta, pakottamisesta tai siitä, ettei harrastuksessa koe pätevyyden tunnetta. Erilaiset harrastukset tukevat toisiaan, harrastaminen ei tarkoita ainoastaan järjestettyjä ja aikataulutettuja toimintoja, ja toisinaan vastaukset motivaation haasteisiin voivat löytyä uudenlaisista toiminnoista oman ja tutun lajin sisältä. Harrastuspolulla kaikki valinnat vievät aina eteenpäin, ja uusia asioita mahdollistuu, kun jostakin uskaltaa päästää irti. 

Toisinaan lasten ja nuorten harrastusidentiteetin kehittymisen esteenä voivat olla aikuiset. Aikuisilla on usein runsaasti sanottavaa lastensa harrastusten tavoitteellisuudesta, lajin valinnasta ja odotuksista harrastusten järjestäjille, ja aikuisten asenteet erilaisia lajeja kohtaan voivat vaikuttaa voimakkaasti lasten omiin mielipiteisiin ja valintoihin. Keskustelijoiden mielestä tärkeää olisikin, että lapset ja nuoret saisivat mahdollisimman matalalla kynnyksellä kokeilla erilaisia lajeja, kehittyä ja edistyä, ja kehitellä harrastuksiaan myös itse. 

Jyväskylä on hyvä paikka harrastaa 

Viimeisenä teemana keskustelussa katsottiin lähialueille ja todettiin, että Jyväskylä on todella hyvä paikka harrastaa. Harrastusmahdollisuuksia on monen ikäisille, tarjonta lajeissa on kattavaa ja palaute harrastuskentällä on ollut kiitettävää. Saavutettavammat tilat eri harrastuslajeille, leikkaukset ja sopeutukset sekä harrastusmahdollisuuksien kaventuminen ikäluokkien pienentyessä olivat suurimmat esille nousseet konkreettiset haasteet. Vaikka kehityskohteitakin huomattiin, lopputulema oli kuitenkin se, että kaupungissa tarjotaan kansallisesti verrattuna monipuolisia harrastusmahdollisuuksia niin tavoitteellisen kuin vapaamuotoisemman harrastustoiminnan janoajille. Paneeliin osallistunut kaupunginhallituksen puheenjohtaja Caius Forsberg kirjoitti kynä sauhuten paneelin kehittämiskohteita ja ratkaisuideoita ruutuvihkoonsa.  

Yleisökeskustelun ja koko tilaisuuden kiteytti Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Leena Lyytinen muistuttamalla perheiden merkityksestä lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemisessa. Lyytinen haastoi kaikki vanhemmat ja muut tärkeät aikuiset mukaan lastensa ja nuortensa harrastustoiminnan tueksi ja talkooväeksi. Yhdistykset ja seurat kilpailevat kaikki samojen aikuisten ajasta, mutta osallistumismahdollisuuksia riittää monenlaisilla sitoutumisen asteilla. Klassiset mokkapalat ovat Lyytisen mukaan hyvä tapa aloittaa. 

Keskustelun loppupuolella Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissi ry:n Ronja Pakkanen totesi, että on etuoikeus löytää oma juttunsa – tapahtuu se sitten missä ja minkä ikäisenä tahansa. Kuitenkin on myönnettävä, että joillekin lapsille ja nuorille oman jutun löytäminen on kertakaikkisen mahdotonta. Saavutettavuus, turvallisuus, kannustaminen ja joustavuus ovat teemoja, jotka nousivat tämän illan keskustelun keskiöön, mutta ratkaisuja lienee enemmänkin. Mitä luulet, mitä harrastustoimijat, päättäjät ja kanssaharrastajat voisivat tehdä, jotta jokaisella olisi mahdollisuus tehdä sitä, minkä kokee omakseen?  

Keskustelutilaisuus järjestettiin osana Suomen Nuorisoseurojen Luovasti liikkuen -hanketta (www.nuorisoseurat.fi/luovastiliikkuen), joka järjestää harrastepilotteja ja koulutuksia, sekä kampanjoi aktiivisesti kulttuurihyvinvointiteemoista Keski-Suomen alueella. Tilaisuus oli osa Nuori Kulttuuri Talks -keskustelusarjaa (www.nuorikulttuuri.fi/talks), ja se löytyy taltiointina osoitteesta https://youtu.be/islcJUZIKKo.  

Teksti: Marja Pylkäs
Valokuvat: Ville Laitinen