Hevosavusteisesta nepsy-valmennuksesta onnistumisen elämyksiä lapsille ja nuorille 

Hevosavusteisessa nepsy-valmennuksessa on mahdollista lisätä toiveikkuutta lapsissa, nuorissa ja heidän perheissään. Nepsyvalmentajat Jaana Strömberg ja Veera Nieminen ovat alan uranuurtajia, sillä työmuotoa ei ole ollut aiemmin tarjolla. Ensimmäinen varsinainen koulutus nepsy-valmentajille järjestettiin vuonna 2023.  

“Aloimme kehittää tätä kolme vuotta sitten. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutuksen olimme suorittaneet yli kymmenen vuotta sitten, ja sen lisäksi olemme käyneet nepsy-valmennuskoulutukset. Näitä yhdistämällä syntyi hevosavusteinen nepsy-valmennus”, Strömberg kertoo.  

Mitä hevosavusteinen nepsyvalmentaja käytännössä tarkoittaa? 

“Neuropsykiatrinen valmennus tukee asiakkaita, joilla voi olla diagnoosi ADHD:sta, autismin kirjosta, tourettesta tai niiden piirteistä. Ilman diagnoosia valmennukseen voivat tulla lapset ja nuoret, joilla on vaikkapa käyttäytymisen haasteita, tarvetta itsetunnon vahvistamiseen ja toiminnanohjaukseen. Hevoset ovat tukemassa ja hevoset motivoivat. Ne ovat hyviä opastajia muun muassa tunnevireystilan tunnistamisessa. Hevoset ovat siis osittain apuna valmennuksessa”, kertoo Veera Nieminen. Nieminen on kasvatustieteen maisteri, nepsyvalmentaja ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja, joka toimii luokanopettajana ja tekee sivutoimisesti hevosvusteisia nepsy-valmennuksia.  

“Hevoset tuovat nepsy-valmennukseen aivan uudenlaisen toimintamallin lapsille, nuorille ja aikuisille. Usein meillä kaikilla on arjessa, koulussa tai muissa ympäristöissä tietynlaiset mallit toimia ja käyttäytyä. Nepsy-valmennuksessa on kuitenkin tavoitteellista toimintaa, ja hevosten sekä talliyhteisön avulla saadaan usein helpotettua muutoksen tekemistä”, Jaana Strömberg jatkaa.  

“Ohjaaja auttaa erityisesti tunteiden ja vireystilojen tunnistamisessa ja säätelyssä, mutta myös tunteiden sanoittamisessa ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisessa”, Strömberg valaisee. Päätoimisena hevosavusteista nepsy-valmennusta harjoittava Strömberg on koulutukseltaan yhteisöpedagogi, nepsyvalmentaja ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja.   

Strömberg ja Nieminen ovat yhdistäneet hevosavusteiseen nepsy-valmennukseen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan, joka tuo mukaan elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta.  

Mitä valmennuksessa tehdään? 

“Hyvin tavanomainen tehtävä on rauhoittumisen ja keskittymisen taitojen harjoittelu. Näitä harjoitellaan vaikka hevosen hoitamisen, kuten harjaamisen ja erilaisten hengitysharjoitusten avulla. Hevonen toimii peilinä ihmisen kehon jännittyneisyydelle ja rentoudelle. Valmennuksessa harjoitellaan läsnäoloa ja huomataan, miten suuri merkitys sillä on. Hevoset ovat erinomaisia rauhoittumisen ja läsnäolon opettajia”, Veera Nieminen kertoo.  

“Kun puhutaan neuropsykiatrisista erityispiirteistä, monilla on vaikeuksia rentoutua ja rauhoittua. Joillakin voi olla hyvin vähän kokemuksia siitä, miltä tuntuu olla rento. On tullut vastaan tilanteita, joissa asiakas kysyy, että “Tältäkö se tuntuu, kun ei jännitä?” Ne ovat aika hienoja kokemuksia heille. Kun meille tulee hyvinvointialueen kautta lapsia ja nuoria, tavoitteissa mainitaan usein toiminnanohjauksen taidot. Näitä harjoitellaan konkreettisesti hevosen kanssa, jonka jälkeen tallilla opitut taidot siirretään lapsen tai nuoren omaan arkeen”, Jaana Strömberg jatkaa.  

Myös itsekriittiset nuoret voivat oppia hevosista joustavuutta. 

“Hevonen opettaa, että suunnitelmia pitää välillä muuttaa ja joustamisen taitoa harjoitella, koska kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Jos hevonen kesken harjoituksen keskittyykin ympärillä tapahtuviin asioihin tai kiinnostuukin vihreästä ruohosta aidan toisella puolella ja tehtävä hetkellisesti keskeytyy tai muuttuu, maailma ei siihen kaadu. Palataan vain hetkeen, hengitetään ja jatketaan. Tätä asennetta pyritään siirtämään arkeen”, Nieminen valaisee.  

Hevoset hyväksyvät nuoret vilpittömästi 

Jotkut lapset ja nuoret voivat jännittää hevosia, mutta haastateltavien kokemusten perusteella suoranaista pelkäämistä tavataan vain harvoin. Tämän vuoksi harjoitukset aloitetaan varovasti ja pienin askelin, eikä ensimmäisellä kerralla lapset ja nuoret eivät välttämättä edes mene hevosen viereen.  

“Jokaiselle lapselle ja nuorelle sanotaan alusta asti, että emme ylitä missään vaiheessa heidän selviytymisrajojaan. Monesti heidän taustallaan on tilanteita, joissa näitä rajoja on jo ylitetty useaan otteeseen”, Jaana Strömberg vakuuttaa.  

“Hevonen hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Jos valmennettavalla on aiemmin ollut esimerkiksi huonoja kokemuksia heidän kanssaan työskennelleiden aikuisten kanssa, hevosen kanssa työskentely alkaa puhtaalta pöydältä. Hevoseen luotetaan nopeasti, koska se hyväksyy ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. Näin ollen myös luottamussuhde on usein syntynyt valmentajan kanssa jo ensimmäisillä tapaamisilla”, Nieminen pohtii.  

Jaana Strömberg ja Veera Nieminen ovat huomanneet koulujen haastavissa ja kovaäänisissä nuorissa herkkyyden ja pehmeyden, kohdatessaan hevosen. Usein teini-ikäiset, jotka ovat kehollisesti ja henkisesti jännittyneitä, rentoutuvat hevosen kanssa. Heistä tulee vapautuneita ja iloisia. 

“Perheetkin ovat huomanneet vaikutukset. Tallilla käynnin jälkeen nuoret ovat paremmalla tuulella ja voivat paremmin kotona. Vaikutus on voinut näkyä useita päiviä valmennuksen jälkeen etenkin vanhemman ja lapsen välisessä positiivisemmassa vuorovaikutuksessa”, nepsy-valmentajat kertovat. 

Toiveikkuutta nuorten maailmaan 

Jaana Strömberg ja Veera Nieminen haluavat tuoda toiminnallaan lasten ja nuorten maailmaan toiveikkuutta.  

“Olen huomannut työssäni, että hevosen avulla löytyy usein uusia vahvuuksia ja taitoja, joita ihmisessä on ollut, mutta joita hän ei ole itse tunnistanut. Ohjaajina pyrimme nostamaan näitä taitoja ja vahvuuksia esille. Tämä luo toiveikkuutta ja sillä murretaan käsityksiä kuten “en mä osaa keskittyä” tai “ei tästä tule mitään.” Ja se toiveikkuus tulee osittain juuri sieltä”, Strömberg pohtii ja jatkaa:  

“Tällä hetkellä elämme mielestäni maailmassa, jossa odotukset ja vaatimukset ovat koventuneet. Samalla digitalisaatio on yleistynyt, mikä on vienyt huomiota arjen taidoista. On tärkeää, että opimme tarkastelemaan asioita lapsen ja nuoren kokemusmaailman kautta. Vaikka emme voi täysin astua heidän kenkiinsä, voimme aikuisina ja ammattilaisina oppia vaihtamaan näkökulmaa. Meidän tulisi pohtia esimerkiksi, onko lapsi kuormittunut, eikö hän osaa sanottaa tunteitaan, vai onko liikaa asioita tullut yhtä aikaa. Pienillä, jokaisen saavutettavissa olevilla teoilla voimme muuttaa näkökulmaa ja katsoa asioita lapsen tai nuoren silmin”. 

Hevosavusteisessa nepsy-valmennuksessa onnistumiset näkyvät usein eri tavoin.  

“Monet asiakkaat ovat oppineet muuttamaan ajatteluaan positiivisemmaksi ja ratkaisukeskeisemmäksi.Omia vahvuuksia on opittu löytämään ja niitä otettu käyttöön. Isoja muutoksia on syntynyt esimerkiksi kouluun menemisellä ja läksyjen tekemisellä”, Neminen tiivistää.  

“Eräs asiakas, jonka arjen taidot olivat hyvin heikot syömisestä alkaen, on jäänyt mieleen. Hänen koulunkäyntinsä oli vaikeaa. Valmennuksessa keskityimme käytännön taitoihin, kuten asunnon järjestelyyn, ruokasuunnitteluun ja positiivisen ajattelun harjoitteluun. Oikeastaan se pääasia mitä me tehtiin, oli juurikin tätä ajatusten muokkaamista. Nepsy-valmennusta hevosen kanssa tehtiin 80 prosenttia tallilla ja loput sitten hänen kotonaan. Puolentoista vuoden nepsy-valmennuksen jälkeen hän pystyi käymään koulua täysipainoisesti, valmistui lähihoitajaksi ja sai vielä työpaikan”, Strömberg muistelee.  

Nuorisotyö-lehden numeron 4/2024 teemana on tulevaisuus. Strömberg ja Nieminen näkevät hevosavusteisen nepsy-valmennuksen tulevaisuuden alana.  

“Tarve tällaisille valmennusmuodoille ei tule vähenemään. Monet lapset ja nuoret kokevat eläimet ratkaisevaksi tekijäksi kehityksessään. On tärkeää muistaa myös eläimen hyvinvointi. Eläinavusteisessa toiminnassa tekijän täytyy olla tietoinen siitä, miten hevonen koulutetaan ja miten sen hyvinvointi turvataan. Me tarvitaan eläimiä, koska monet lapset kaipaavat vilpittömyyttä ja aitoutta, että he pystyvät kehittymään ja lisäämään myös omia taitojaan”.