NuorisotyöKampusohjaajia on samanaikaisesti Salpauksessa kymmenkunta. He jakautuvat kolmelle eri kampukselle, joista kaksi on Lahdessa ja yksi Heinolassa. Kampusohjaajien tehtävät ovat monilta osin samanlaisia kuin perusopetuksessa työskentelevien nuoriso-ohjaajien.
”Kampusohjaajat saavat tehtäviinsä ammatillista ohjausta muilta työelämän osaajilta. Ohjattuina he kohtaavat nuoria, ryhmäyttävät, järjestävät teemaviikkoja, havainnoivat ja ohjaavat tarvittaessa muiden palveluiden piiriin. Keskeistä on se, että kampusohjaajat ovat läsnä ja heillä on aikaa opiskelijoille”, kertoo Salpauksessa kampusohjaajien vastuuohjaajana työskentelevä Anu Varpenius.
Kampusohjaajapolku on yksi kolmesta Salpauksen tarjoamasta vaihtoehdosta opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Mahdollista opiskelu tällä tavalla on ollut vuoden 2018 syksystä saakka. Muissa oppilaitoksissa vastaavaa vaihtoehtoa ei ainakaan vielä ole.
Tutkinnon lisäksi työkokemusta
Uusia kampusohjaajia otetaan koulutukseen sitä mukaa, kun vanhoja valmistuu. Tämän vuoden loppuun mennessä kampusohjaajapolulta on valmistunut yhteensä puolenkymmentä nuoristyön ammattilaista. Varpeniuksen mukaan kampusohjaajat napataan töihin nopeasti.
”He tuntuvat työllistyvän nopeasti, koska valmistuessaan heille on karttunut vahva kokemus erityisesti nuorten parissa tehtävästä työstä. Tutkintoon kuuluvat teoriaopinnot kampusohjaajat suorittavat yhdessä oppisopimusopiskelijoiden kanssa”, Varpenius sanoo.
Yksi valmistuneista ja heti työllistyneistä kampusohjaajista on Emilia Erola. Tätä nykyä joustavan perusopetuksen JOPO-luokan ohjaajana työskentelevä Erola halusi suorittaa opintonsa ehdottomasti kampusohjaajapolun kautta.
”Sain Vauhdittamosta flaijerin, jossa kerrottiin tästä mahdollisuudesta. Porkkanana tutkintotodistuksen lisäksi toimi työtodistus. Minulta puuttui kokemusta nuorten parissa tehtävästä työstä ja halusin ehdottomasti saada sitä opiskelun ohessa”, kertoo Erola.
Erola aloitti kampusohjaajana ensimmäisten joukossa. Ensimmäisenä tehtävänään Erola ja muut uudet kampusohjaajat lähtivät kiertämään suuren oppilaitoksen kampuksia tehden itseään tutuiksi opiskelijoiden keskuudessa.
”Alussa kaikki oli enemmänkin testailua, kun kokeilimme, mikä toimii ja mikä ei. Meidät otettiin kuitenkin tosi kivasti vastaan. Nuorista oli mukavaa, kun joku pysähtyi kyselemään kuulumisia. Aika pian huomasimme, että kampusohjaajille oli tarvetta”, sanoo Erola.
Yhteisöllisyyden tarve ei katoa
Varpenius on pureutunut nuorisotyön rooliin oppilaitoksissa paitsi omassa työssään, mutta myös työn alla olevassa YAMK-opinnäytetyössään. Hänen mukaansa yhteisöllisyyden tarve ei katoa mihinkään nuoren siirtyessä perusopetuksesta toiselle asteelle. Yksinäisyys vaivaa monia uudessa elämäntilanteessa olevia nuoria.
”Ammatilliseen oppilaitokseen siirtyminen tarkoittaa monen nuoren kohdalla kotoa ehkä uudelle paikkakunnalle muuttamista ja itsenäistymistä. Kampusohjaajat voivat esimerkiksi kutsua tällaisia nuoria yhteen harrastuksen tai muun toiminnan merkeissä, jotta kiinnittyminen opiskeluyhteisöön olisi helpompaa”, Varpenius kertoo.
Varpenius uskoo, että tarve toisella asteella tehtävään nuorisotyöhön kasvaa koko ajan. Hänen mukaansa tämä on käynyt ilmi myös Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuunan Nuorisotyö koulussa -verkoston tapaamisissa. Tämän vuotisessa verkostotapaamisessa Varpenius kampusohjaajineen oli mukana tuottamassa ohjelmaa muille osallistujille.
”Verkosto on toiminut itselleni tärkeänä verkostoitumisen linkkinä jo vuosien ajan. On hyvä päästä jakamaan arkea samassa tilanteessa tai kehittämisessä jo pidemmällä olevien oman alan ammattilaisten kanssa. Ja mikä parasta, on ollut hienoa huomata, kuinka nuorisotyö kouluissa ja oppilaitoksissa on alkanut muotoutua hitaasti mutta varmasti uudeksi normaaliksi nuorisotyön kentällä”, Varpenius iloitsee.
Teksti Petra Göös
Kuvat Koulutuskeskus Salpaus
