Kuinka rakennetaan onnistunut kansainvälinen viikko?Helsingin International University Week vahvisti opiskelijoiden kansainvälistä osaamista  

Vuonna 1998 perustettu SocNet98-verkosto on rakentanut eurooppalaisille korkeakouluopiskelijoille kansainvälisiä opintoviikkoja jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Keväällä 2026 verkoston työ konkretisoitui Helsingissä, kun Humanistinen ammattikorkeakoulu järjesti International University Weekin (IUW) teemalla Perspectives and Tools for Community Work and Promoting Agency. Viikon aikana Helsinkiin kokoontui lähes sata opiskelijaa ja opettajaa kymmenestä maasta ja neljästätoista korkeakoulusta.  

Tapahtuma oli paljon enemmän kuin kansainvälinen opintojakso. Se oli kohtaamisen tila, jossa nuoriso-, järjestö- ja sosiaalialan opiskelijat pääsivät tarkastelemaan omaa ammatti-identiteettiään eurooppalaisesta näkökulmasta. Samalla harjoiteltiin taitoja, joita kansainvälisessä työelämässä tarvitaan: vuorovaikutusta, yhteistyötä, kulttuurienvälistä ymmärrystä, kielitaitoa sekä kykyä tarkastella omaa toimintaa kriittisesti. 

Ensimmäisen päivän iltana monikansallinen opiskelijajoukko istui saman pöydän ääressä. Virallinen ohjelma oli päättymässä, mutta keskustelut jatkuivat. Erilaisista kielistä, koulutusjärjestelmistä ja kulttuureista huolimatta opiskelijat löysivät nopeasti yhteisen sävelen. Juuri tällaisissa hetkissä kansainvälisen viikon merkitys konkretisoituu. Kansainvälisyys ei synny luentosalissa, vaan ihmisten välisissä arkisissa kohtaamisissa, kahvijonoissa ja matkalla seminaarisaleihin.

Hyvän kansainvälisen viikon resepti 

Onnistunut kansainvälinen viikko ei synny sattumalta vaan sen rakentamisessa on Helsingin kokemuksen perusteella syytä huomioida erityisesti seuraavia asioita:  

• Hyvä, turvallinen ja kepeä ilmapiiri. 
• Ryhmäytyminen alusta lähtien. 
• Laadukas ja ajankohtainen sisältö. 
• Riittävästi aikaa epämuodollisille kohtaamisille. 
• Huolellinen valmistelu, mutta joustava toteutus. 

Helsingin viikon suunnittelu alkoi lähes vuotta ennen tapahtumaa. Yksi keskeisistä tavoitteista oli varmistaa, ettei kukaan jäisi oman kansallisen ryhmänsä sisälle. Käytännössä tämä tarkoitti jatkuvasti vaihtuvia pienryhmiä, yhteisiä tehtäviä, opintovierailuja ja iltaohjelmaa. 

Yhdeksi tärkeäksi työkaluksi osoittautui nuorisovaihdoistakin tuttu Bora Bora -menetelmä. Jokainen sitoutui käyttämään yhteistä kieltä, englantia. Jos keskustelu vaihtui kieleen, jota muut eivät ymmärtäneet, kuka tahansa saattoi sanoa “Bora Bora”, jolloin ryhmä vaihtoi takaisin yhteiseen kieleen. Menetelmä madalsi kynnystä osallistua, vähensi ulkopuolisuuden kokemuksia ja vahvisti yhteisöllisyyttä. Aiheuttipa hyviä naurujakin.  

Osallistujien palautteissa nousi toistuvasti esiin kokemus siitä, että viikon aikana oli helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ylittää omat rajansa. 

Eräs opiskelija kiteytti oppinsa yksinkertaisesti:  

“Stay open and try to get in contact even if it’s hard at the beginning.”  

“I learned that I’m not as shy as I thought.”  

Kansainvälistä osaamista käytännössä  

Kansainvälisestä osaamisesta puhutaan korkeakouluissa paljon, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? 

Helsingin IUW-viikon palautteet antavat tähän konkreettisia vastauksia. Useat opiskelijat kuvasivat oppineensa tarkastelemaan omaa alaa uudesta näkökulmasta. 

Monet osallistujat yllättyivät siitä, kuinka erilaisilla tavoilla sosiaali- ja nuorisotyötä toteutetaan eri puolilla Eurooppaa. Samalla havaittiin, että ammatillisten erojen taustalta löytyy paljon yhteistä. 

Eräs osallistuja tiivisti viikon ehkä kaikkein merkittävimmän oivalluksen: 

“We are all different, but we are all the same.”  

Kansainvälinen osaaminen ei luonnollisestikaan tarkoita ainoastaan tietoa muista maista. Se tarkoittaa kykyä tunnistaa erilaisuus, mutta erityisesti samanlaisuus, se on dialogitaitoa ja se on kykyä joustavuuteen ja kompromisseihin.  

Mitä opiskelijat veivät viikolta mukanaan? 

Palautteissa näkyi vahvasti se, että opiskelijat eivät vieneet kotiin pelkästään uusia menetelmiä tai tietoa. Yhtä tärkeiksi nousivat ihmiset, kokemukset ja uudenlainen luottamus omaan osaamiseen. Moni mainitsi uusien ystävyyssuhteiden olevan viikon merkittävin anti. 

“New friendships and I am enriched by the network that we build.”  
“Meeting so many great people from all around Europe.”  
“I’m taking meaningful conversations and interactions. Lots of memories and lessons.”  

Useat osallistujat kokivat myös vahvistuneensa ammatillisesti. 

“A lot of memories. And I learned to not doubt my own knowledge.”  
“I am stronger and more capable than I thought.” 
“I already know a lot, I have existing strengths.”  

Erityisen puhutteleva palaute tuli opiskelijalta, joka kirjoitti: 

“This week has returned my motivation for social work.” 

Palautteissa toistui myös ajatus avoimuudesta. Musiikkityöpajasta mukaan tarttunut lause nousi esiin useissa vastauksissa: 

“Embrace the unknown.”  

Se kuvaa hyvin kansainvälisen viikon ydintä. Oppiminen alkaa usein juuri siitä hetkestä, kun uskaltaa astua tutun rajan toiselle puolelle. 

Kansainvälisellä nuorisotyöllä on nyt erityinen merkitys 

Suomessa kansainvälisen liikkuvuuden merkitys on kasvussa. Samalla kansallisen nuorisotyön toimintaympäristö muuttuu ja resurssit tiukkenevat. Erasmus+ -ohjelman mahdollistamat lyhyet liikkuvuudet tarjoavat opiskelijoille saavutettavan tavan hankkia kansainvälistä kokemusta ilman pitkiä, monille hankalasti omaan elämään sovitettavia vaihtojaksoja. 

Suomi nähdään eurooppalaisessa yhteistyössä turvallisena, toimivana ja luotettavana kumppanina. Helsingissä tämä näkyi osallistujien palautteissa. Vieraat arvostivat suomalaista järjestelmällisyyttä, turvallisuutta, luontoa ja lämminhenkistä vastaanottoa. Monelle mieleen jäivät sekä opintovierailut että suomalaisen arjen pienet yksityiskohdat: sauna, keväinen Helsinki ja jopa pullien tuoksu. 

Kansainväliset viikot eivät kuitenkaan ole vain kansainvälisyystoimintaa. Ne ovat investointi tulevaisuuden ammattilaisiin. Ne auttavat opiskelijoita ymmärtämään omaa alaansa laajemmasta näkökulmasta, rakentamaan verkostoja yli rajojen ja vahvistamaan uskoa omaan osaamiseensa. 

Juuri siksi monelle osallistujalle kyse ei ollut vain yhdestä opiskeluviikosta. Se oli kokemus, joka muistutti siitä, miksi oma ala tuli valituksi alun perinkin.  

Teksti:
Kari Keuru (Humakin Tampereen toimipisteen lehtori)
Miki Mielonen (Humakin Helsingin toimipisteen lehtori)