NuorisotyöOlen Inka, täytän syyskuussa vihdoin 18 vuotta. Minulla käynnistyy lukiossa abivuosi. Odotan kovasti, että valmistun lukiosta, sillä olen lähdössä lukion jälkeen armeijaan. Ajattelen pärjääväni armeijassa, koska koen olevani fyysisesti ja henkisesti tarpeeksi vahva siihen. En hätkähdä pienistä vastoinkäymisistä, ja ongelmista selviää aina tavalla tai toisella. En myöskään stressaannu helposti, koska pyrin aina ajattelemaan positiivisesti. Ikinä ei pidä ottaa elämää liian vakavasti.
Kaverini kuvailevat minua usein yllytyshulluksi. Innostun aina kaikista hulluimmistakin ideoista ja etenkin ex tempore -reissuista. Koen olevani hetkessä eläjä, sillä en hirveämmin suunnittele elämääni etukäteen. Voisin sanoa, että intohimoni ovat kaikki laitteet, missä on moottori. Tällä hetkellä ajelen mönkijällä. Nautin todella ajaa sillä, koska siinä tuntee vauhdin niin hyvin. Sanonkin aina kaikille, että vauhti on paras kaverini. Nyt en millään maltakaan odottaa auton ja ajokortin saantia. Lasken moottoriurheilun osaksi harrastuksiani ja kesäisin mut voikin bongata Jyväskylän ja Äänekosken mopomiiteissä. Joskus saan palautetta muun muuassa siitä, että eihän tytöt osaa ajaa. Tuonlaiset olettamukset pistävät todella ärsyttämään.
Ajattelen, että maailma muuttuu ja me sen mukana. Tämän takia pysyn avoimena kaiken suhteen ja elän päivän kerrallaan.
Arvostan elämässäni tiivistä perhettäni. Perheeseeni kuuluvat äiti, isä, pikkusisko ja koira. Pidän siitä, että vietämme usein viikonloppuja mökillä koko perheellä, sillä arki on usein niin kiireistä emmekä silloin kerkeä edes syömään kaikki yhdessä. Myös lähisukuni on minulle tärkeä ja koen saavani heiltä henkistä tukea tarvittaessa. On helpottavaa, että asumme kaikki melko lähellä toisiamme. Ilman perhettäni en olisi tälläinen kuin nyt olen.
Minulla ei ole hirveästi mitään odotuksia tulevaisuuden suhteen. Olen kuitenkin päättänyt, että haluan kouluttautua, ennen kuin perustan perheen. Tällä hetkellä unelma-ammattini on poliisi, ja osittain senkin takia haluan käydä armeijan. Haluan nimittäin tulevaisuudessa työn, mistä voin nauttia. Ajatukseni perheen perustamisesta muuttuvat vähän väliä. Toisinaan ajattelen, että totta kai haluan joskus saada lapsia. Mutta toisinaan taas mielipide muuttuu päinvastaiseksi.
Ajattelen, että maailma muuttuu ja me sen mukana. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Tämän takia pysyn avoimena kaiken suhteen ja elän päivän kerrallaan.
Teksti Inka Puranen
Kirjoittaja on abiturientti Schildin lukiosta Jyväskylästä
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2019
