NuorisotyöArtikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 3/2021.
Keskustelimme syksyllä erään nuorisoryhmän kanssa tulevaisuudesta. Muuan nuorukainen tokaisi keskustelun lomassa, että on jotenkin vaikeaa ajatella tulevaisuudessa olevan mitään hyvää ihmiskunnalle, saati sitten hänelle itselleen. Tutkimusten mukaan tämä lausahdus valitettavasti kuvastaa entistä useamman nuoren ajatuksia. Esimerkiksi keväällä 2021 julkaistun Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n asennetutkimuksen mukaan nuorten optimismi omaan tulevaisuuteensa on suorastaan romahtanut aiempaan verrattuna.
Olen työkseni mukana tekemässä nuorten tulevaisuusvalmennuksia. Se tarkoittaa, että sanoitamme yhdessä ääneen erilaisia huolia, joita nuorilla on sekä omaan henkilökohtaiseen että koko maapallon tulevaisuuteen liittyen. Nuoret ovat viisaita ja hyvin tiedostavia; huolet eivät usein ole tuulesta temmattuja, vaan niiden pohjalla on hyvin tarkkaa tietoa täysin realistisista uhkakuvista, joista myös tulevaisuutta ennakoivat asiantuntijat puhuvat. Itse asiassa nuoret ovat monessa tapauksessa niin hyvin perehtyneitä ajankohtaisimpaan tietoon, että opin näissä keskusteluissa jatkuvasti itse uutta, mikä on yksi parhaita puolia työssäni.
Huolien sanoittamisen ohella tavoite on vahvistaa nuorten resilienssiä eli kykyä kohdata tulevaisuuden epävarmuuksia. Tässä aivan oleellisimpia asioita on tulevaisuususkon luominen. Emme missään tapauksessa lähde kieltämään nuorten täysin oikeutettuja huolia, mutta niiden rinnalle haluamme tuoda myös positiivisia ajatuksia. Esimerkiksi moni kehitteillä oleva teknologinen innovaatio voi parantaa elämää ja tuoda valtavan määrän inhimillistä hyvää. Useita nuoria puhuttelee esimerkiksi ajatus ekologisesti kestävämmistä ruokatuotannon menetelmistä, jotka kuormittaisivat vähemmän ympäristöä ja lisäisivät ruuan saatavuutta. Oivalluksia antaa myös keskustelu siitä, miksi nämä positiiviset asiat näkyvät huomattavasti vähemmän mediassa kuin loputtomia uhkakuvia ruokkivat uutiset, vaikka molemmat ovat yhtä lailla todellisuutta.
Kaikkein tärkeintä on nuoren kyky unelmoida. Valmennuksissa pyrimme pukemaan unelmia sanoiksi yksinkertaisilla visualisoinnin harjoitteilla: Elät parasta mahdollista tulevaisuuttasi ja kuljet työmatkan kaupungin halki. Mitä näet matkalla? Millainen kaupunki on? Millä kulkupelillä olet liikkeellä? Millaiseen työhön olet menossa? Unelmien lähelle tuominen ja niiden pohtiminen herättää myös aktiivista halua toimia, tehdä unelmista todellisuutta. Meidän nuorisotyöntekijöiden on tärkeää käydä näitä keskusteluja nuorten kanssa, mutta unelmat tekevät hyvää ihan kaikille. Nostetaan yhdessä unelmat keskiöön! Seuraavan kerran, kun kysyt tuttavaltasi tai työkaveriltasi kuulumisia, niin kysyppä samalla: mistä sinä unelmoit?
Antti Rantaniva
Projektipäällikkö
Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Esa Linna
