NuorisotyöLiiallinen älylaitteiden käyttö aiheuttaa univajetta, vuorovaikutuksen vajetta, keskittymiskyvyn pirstoutumista ja riippuvuutta. Sen määritteleminen, mikä on liiallista käyttöä ja miten ruutuaikaa rajataan, pitäisi aikuisten tehdä yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
”Nuoret ovat olleet koekaniineja älylaitteiden ja somen käytössä. Heidän vanhempansa käyttävät laitteita ja somea hyvin eri tavalla – ja siksi ymmärrys niistä ja haitoilta suojeleminen on puutteellista”, neuropsykologian erikoispsykologi Johanna Stenberg toteaa.
Keskittymiskyvyn heikkenemisen ja rauhoittumisen vaikeuden huomaa nykyisin moni muukin kuin varsinaisia oppimisvaikeuksia kokevat.
”Toimintakulttuurimme on nykyisin hyvin sykkivä. Nopeita muutoksia ja asiasta toiseen poukkoilemista tapahtuu niin älylaitteiden käytössä kuin työelämässä muutenkin. Lähes kaikkien olisi hyödyllistä tehdä elämäntapamuutoksia ja aivoja helliviä asioita.”
Kaiken maailman asiat liian lähellä
Suomessa lapset saavat älypuhelimen hyvin nuorena esimerkiksi muihin Euroopan maihin verrattuna. Jos sovelluksia ei juurikaan rajata, on pienelläkin lapsella pääsy monenlaiseen sisältöön.
”Mielenterveyden kannalta tässä on iso haaste: älylaitteiden kautta koko suuri maailma tulee aivan liian lähelle pientä ihmistä, joka yrittää yksin pärjätä kaikkien kuulemiensa ja näkemiensä asioiden kanssa. Kaukanakin tapahtuvat, pelottavat ja harvinaisetkin asiat tulevat nopeasti lasten ja nuorten tietoon ja luovat mielikuvaa, että kaikki nämä uhat ovat todellisia minunkin elämässäni”, Stenberg pohtii.
Nuoret tai aikuisetkaan eivät ole suojassa tällaisilta vaikutuksilta. Moni huomaa negatiivisten uutisten ahdistavan ja heikentävän kykyä nähdä omassa elämässä olevia hyviä asioita.
Stenberg kohtaa työssään nuoria ja aikuisia, jotka kaipaavat tukea älylaitteiden käytön rajaamiseen. Liikkeelle lähdetään kartoittamalla nykytilanne ja pohtimalla, mihin vuorokauden tunnit kuluvat. Asiakas saa itse määritellä tavoitteen ja sen saavuttamiseksi valitaan yhdessä keinoja.
”Yllätyn edelleen usein siitä, kuinka hyvin havainnollistava pohdinta toimii ja riittää jo itsessään saamaan aikaan muutoksia. Lasten ja nuorten kanssa näitä pohdintoja ja muutoksia voi tehdä yhdessä: voi sopia vaikka perheen yhteisen tavoitteen olla viikon ajan katsomatta puhelinta ruokapöydässä tai bussimatkoilla.”
Aikuiset ohjaksiin algoritmien sijaan
Ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä kehittyy varhain, mutta säätelyjärjestelmä vasta huomattavasti myöhemmin. Tämä tarkoitta käytännössä sitä, että jo pieni lapsi saa älylaitteiden sovelluksista paljon mielihyvää ja palkitsevalta tuntuvia kokemuksia. Laitteen käytön rajoittamista hän ei sitä vastoin pysty tekemään kunnolla kuin oikeastaan vasta aikuisena. Tarvitaan siis kipeästi aikuisia asettamaan rajoja.
”Lapsille ja nuorille annetaan liikaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, jos heitä vain kehotetaan vähentämään ruutuaikaa ilman konkreettisia toimia. Sovellusten tarkoitus on saada käyttäjänsä käyttämään niitä mahdollisimman paljon, eivätkä kehittymättömät aivot pysty rajausta tekemään.”
On tärkeää käydä keskusteluja sitä, mitä laitteilla tehdään. Pelkän tuntimäärän rajaaminen ei ole kovinkaan järkevää, jos aikuinen ei ole perillä siitä, mihin sovitut tunnit käytetään.
Stenberg vertaa älylaitteiden käyttöä tupakointiin. Ennen tupakkaa poltettiin junissa, ravintoloissa ja pankin tiskillä, eikä sen terveyshaitoista juurikaan puhuttu.
”Jossain vaiheessa herättiin siihen, että suuret firmat ovat käärineet tupakalla suuria voittoja samaan aikaan, kun läheiset sairastuvat ja kuolevat keuhkosyöpään. Nyt ollaan somen ja älylaitteiden osalta ehkä tuossa heräämisvaiheessa. Alamme ymmärtää, että suuret yritykset ja algoritmit päättävät, mitä lapsemme ja nuoremme näkevät ja kokevat. Kaupallisten sovellusten kehittäjien tavoitteena ei ole nuorten hyvinvoinnin tukeminen.”
Palkitsemisjärjestelmä epäkunnossa
Kehitykselliset neuropsykiatrisetset erityispiirteet ovat aivotoiminnan pysyviä poikkeavuuksia eli jo syntymässä saatuja ominaisuuksia. Tällainen on esimerkiksi ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder).
Keskittymis- ja oppimisvaikeuksien taustalla voi olla myös niin sanottu itse hankittu ADHD eli ADT (Attention Deficit Trait). Tämä keskittymiskyvyn heikentymisenä näkyvä tila on seurausta nopeatempoisesta ja loputtomasta viriketulvasta, joka puolestaan on monien sovellusten tärkeintä sisältöä.
Yksinkertaistettuna ADT-oireita kokeva ihminen ei jaksa keskittyä pitkiä aikoja yhteen asiaan, kun mieli on tottunut siirtymään aiheesta seuraavaan sekunneissa. Hän ei koe palkitsevana pitkää ponnistelua vaativien tehtävien suorittamista. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on mennyt siis hiukan epäkuntoon.
”ADHD-piirteisillä ihmisillä on suurempi riski saada rinnalle myös ADT, sillä nopea sisältö koukuttaa heitä tavallistakin herkemmin.”
Tylsistytään enemmän
Yksi älylaitteiden hyvä ja huono puoli on nopeus. Nopea tiedonkäsittely saattaa kyllä tehostaa työntekoa, mutta aivomme eivät pysy tahdissa aina mukana. Hidastaminen ja tekemättömyys antavat aivoille tilaa käsitellä ja omaksua tietoa.
”Jatkuvaan viihdykkeiden ja virikkeiden saamiseen tottuneen ihmisen keskushermosto on ylikuormitustilassa. Tällöin palautuminen jää koko ajan riittämättömäksi. Tylsyys ja toimettomuus on luovuudelle ja omien ajatusten kehittymiselle kuitenkin keskeisen tärkeää.”
Stenberg uskoo, että älylaitteiden kanssa tullaan tulevaisuudessa viisaammiksi. Niiden haitat ymmärretään kenties paremmin ja jatkuvaan käyttöä tullaan yleisemmin paheksumaan ja eri yhteisöissä rajaamaan enemmän.
”Digitaalisen hyvinvoinnin tarve kasvaa jatkuvasti. Voi olla, että tämäkin tarve kaupallistuu ja sovelluksiin sisällytetään myös sellaisia algoritmeja, jotka auttavat käytön rajaamisessa. Laitteet monipuolistuvat ja personoituvat todennäköisesti käyttäjänsä mukaan nykyistä paremmin. Seuraava sukupolvi toivottavasti säästyy monilta nykyisten nuorten haasteilta, mutta aikuisten tehtävä on olla hereillä kehityksessä, jossa nuoret joka tapauksessa ovat.”
Älylaitteet avuksi
Tulviiko laitteisiin ilmoituksia eri sovelluksista? Tuntuisiko tekstin kuunteleminen helpommalta kuin sen lukeminen? Olisiko tavoitteiden saavuttaminen helpompaa pelien avulla?
Siinä missä monien sovellusten käyttötapa hajottaa keskittymistä ja koettelee työmuistia, on olemassa myös paljon sovelluksia helpottamaan keskittymistä ja työskentelyä.
Voit harjoitella yhdessä nuoren kanssa käyttämään älypuhelinta niin, että se kuormittaa vähemmän.
Kokeile esimerkiksi näitä:
- Näytä puhelimen sisältö yksinkertaisempana, esim. listat vain tekstinä, ei symboleina: Launcher
- Seuraa ja rajaa laitteen käyttöä: Screen time, App block
- Aseta aikaraja: Time timer: nähtävillä oleva aika vähenee
ja Mouse timer: Hiiri syö omenoita, visuaalinen ajastin
- Aseta ja seuraa tavoitteita pelillistämällä: Habitica
- Ota kuva paperista ja sovellus lukee sen sinulle: Microsoft Office Lens
Vinkkaa nuorelle myös tästä:
Mielenterveystalon nuorten keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelma, josta löytyy oma osionsa myös ruutuajan rajaamisesta:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/nuorten-keskittymisvaikeuksien-omahoito-ohjelma
Teksti: Virje Liljeström
Kuva: Martti Leppä
Esa Linna
