Nuorisotyön ja vanhempien yhteys tukee nuorten hyvinvointia

Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 1/2022.

“Kenelle nuoren vapaa-aika kuuluu? Onko nuorisotyö nuorten omaehtoista ajanviettoa, harrastustoimintaa vai muuta ohjattua toimintaa?”, esittää yhteisökehittäjä Eliisa Alhstedt yhden nuorisotyön ikuisuuskysymyksistä.

Tämä kysymys on kenties taustalla, kun pohditaan, miksi nuorisotyön ammattilaiset ja vanhemmat eivät ole useammin yhteydessä toisiinsa. Vanhemmat eivät ehkä tiedä nuorensa viettävän aikaa nuoristilalla tai tapaavan jalkautuvia nuorisotyöntekijöitä julkisissa tiloissa liikkuessaan. Nuorisotilan työntekijät puolestaan eivät välttämättä ole keränneet yhteystietoja, joista nuoren vanhemmat saisi kiinni. Yhteydessä ollaankin ehkä lähinnä silloin, kun jotain kurjaa on tapahtunut ja vanhemmille on ilmoitettava.

Pitkiä ja lyhyitä kohtaamisia

Eliisa Ahlstedt ja koordinaattori Emmi Wallin ovat molemmat toimineet aiemmin kunnallisessa nuorisotyössä pitkän aikaa. Nyt Ahlstedt työskentelee Aseman Lapset ry:ssä löytävän nuorisotyön ja Walkers-bussin toimintavastaavana. Hän kohtaa nuoria eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Wallin on juuri siirtynyt erityisnuorisotyöntekijästä Aseman Lasten kiusaamiseen puuttuvan K-0:n työntekijäksi. Ahlstedt tekee jalkautuvaa nuorisotyötä ja kohtaa nuoria julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa sekä Walkers-bussilla. Wallin puolestaan on kohdannut nuoria ja heidän perheitään sekä erityisnuorisotyöntekijän että K-0-koordinaattorin roolissa.

Oli vanhempien kanssa tehtävä työ pituudeltaan minuutteja tai kuukausia, se kertoo nuorelle aikuisten välittävän hänestä. Asioiden selvittäminen antaa nuorelle monesti myös kokemuksen siitä, että hän voi itse vaikuttaa tilanteisiin, esimerkiksi neuvottelemalla kotiintuloajoista.

Yhteinen kasvatustehtävä

Ahlstedt ja Wallin korostavat ammattilaisten ja vanhempien yhteistyön molemminpuolista hyötyä ja sen vaikutuksia nuoriin. Yleensä vanhemmat ovat – lapsen mielikuvista riippumatta – oman lapsensa asiantuntijoita ja osaavat toimia sanakirjana nuoren ja ammattiaikuisen välillä. Nuorisotyön ammattilaiselle puolestaan nuorten kokeilut, haasteet ja ajatukset voivat olla tutumpia kuin teini-ikäisen äidille ja isälle, ja hänen tukensa voi olla vanhemmalle hyvinkin tärkeää.

Ammattilainen voi esimerkiksi kertoa nuoren pelosta, että vanhemmat suuttuvat, jos hän on toiminut väärin. Tämä saa vanhemmat usein pohtimaan omaa käytöstään ja kertomaan nuorelle, että ovat samalla puolella ja haluavat tukea nuorta haastavissakin tilanteissa.

Olemme vanhempiin yhteydessä oikeastaan kahteen kategoriaan kuuluvien asioiden osalta. Ensimmäinen on akuutit asiat: esimerkiksi nuori on eksynyt, huonossa kunnossa tai on sattunut jotain ja hänet on viety ensiapuun. Toinen on pidempään jatkunut huoli jonkin asian osalta, josta vanhemman on hyvä tietää ja puuttua siihen, Ahlstedt kertoo.

Nuoren ei toki ole pakko antaa vanhempiensa yhteystietoja kadulla tapaamalleen nuorisotyöntekijälle. Usein vaatii hetken keskustelua ja perusteluja sille, miksi vanhempiin halutaan ottaa yhteyttä. Kun yhteystiedot saadaan, puhelut tehdään yleensä aina nuoren kuullen, puhelin kaiuttimella tai niin, että nuori itse soittaa ja alustaa asiaa.

Kun yhteydenotosta puhutaan, nuoren ensimmäinen reaktio on monesti ”mun porukat tappaa mut!”, jota nuorisotyön ammattilaisen täytyy osata analysoida. Nuoren huoli tulee ottaa todesta ja kuulostella, onko hänellä oikeasti syytä pelätä vanhemman reaktiota. Useimmiten vanhemman mahdollinen suuttuminen onkin lähinnä pelästymistä ja asiat saadaan puhumalla selvitettyä, Ahlstedt kertoo.

Myönteisiä asioita vastapainoksi

Sekä Ahlstedt että Wallin ovat yhteydessä koteihin yleensä enemmän vai vähemmän ikävien asioiden merkeissä. Vastaanotto on kuitenkin yleensä hyvä. Kiusaamistilanteissa yhteydenottoa on voitu odottaa jo pitkän aikaa ja vanhemmat ovat usein huojentuneita, kun heidän hätänsä on kuultu. Kun yhteys on saatu, on tärkeää nostaa esiin myös positiivisia asioita.

Vanhemmalle on tärkeää muistaa kertoa myös se, kuinka ihana hänen lapsensa on. Vaikka puheluidemme varsinaiset aiheet voivat olla aika negatiivisia, parhaimmillaan voimme olla tukena vanhemman kasvatustehtävässä, Ahlstedt toteaa.

Jos ei tiedä, ei voi toimia

Ammatillinen nuorisotyö on kasvatustyötä, kasvatuskumppanuutta ja vanhemmuuden tukemista. Vanhemmilla on sekä oikeus että velvollisuus tietää nuorensa asioista, jotta voi tukea, kannustaa ja kehua tai puuttua, korjata ja vahvistaa, silloin kun tarve on. Vanhempana ei voi paljoa tehdä, jos ei tiedä asioista, Wallin pohtii.

Millä tavoin esimerkiksi nuorisotilan työntekijät voisivat sitten luoda yhteyttä kotien kanssa? Joillain paikkakunnilla on tapana, että nuorisotyöntekijät ottavat aina yhteyttä kotiin, kun nuori tule ensimmäistä kertaa käymään nuorisotilalla. Samalla vanhemmille kerrotaan tilan toiminnasta ja annetaan yhteystiedot, joihin voi olla tarvittaessa yhteydessä. Vanhemmat ovat kiitelleet tällaista toimintatapaa.

Mielikuvien päivitystä

Vanhempien mielikuva nuorisotyöstä voi olla vanhentunut. Nuorisotila voidaan nähdä paheiden pesänä eikä nuoriso-ohjaajien ammattitaitoa tunnisteta. Olisi nuorisotyölle eduksi, että vanhempiin oltaisiin yhteydessä ja kerrottaisiin, mitä nuorisotyön ammattilaiset tekevät. Silloin hahmottuisi myös se, että nuorisotyössä ollaan ikään kuin kodin opetusten jatkeena, ei vetämässä eri suuntaan, Ahlstedt pohtii.

Kaikilla nuorisotiloilla ei kerätä kävijöiden yhteystietoja ollenkaan, jolloin yhteydenotto kotiin esimerkiksi kiireellisessä tilanteessa vaikeutuu huomattavasti. Toisinaan yhteydenotto nähdään jonkinlaisena nuoren luottamuksen pettämisenä. Sitä se voi toki ollakin, jos asiat tulevat nuorelle yllätyksenä. Yleensä etukäteen asioista rauhassa keskustelemalla saadaan nuori näkemään, miksi vanhemmat on hyvä ottaa työskentelyyn mukaan ja esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekeminen yhdessä voi lopulta olla sysäys hyvään suuntaan nuoren ja perheen elämässä.

Kodin rooli jää nuorisoalan opinnoissa laihaksi

Moni nuoriso-ohjaajaksi opiskeleva mieltää yhteistyön vanhempien kanssa olevan tärkeä osa työtä, mutta käytännössä sitä ei välttämättä voi harjoitella opiskeluaikana.

Oppivatko tulevat nuoriso-ohjaajat vanhempien kohtaamista? Kysytään asiaa nuoriso- ja yhteisöohjauksen opettajalta. Marjo Tammisto STEP-ammattiopistosta kaivaa esiin kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon ammattitaitovaatimukset. Sieltä löytyy omat kohtansa vanhempien ja perheen kanssa toimimisesta. Opiskelijan osaamista arvioidaan muun muassa näiden otsikoiden alla: Opiskelija toimii yhteistyössä lapsen ja perheen kanssa ja Opiskelija tukee vanhemmuutta sekä edistää perheen hyvinvointia ja osallisuutta.

Todellisuudessa kun esimerkiksi nuorisotyön harjoittelupaikassa vanhempia kohdataan, harjoittelijat pääsevät mukaan vain harvoin. Käsiteltävät asiat voivat olla arkaluontoisia eikä muutenkaan paikalla saa yleensä olla kovin montaa aikuista. Vaikka taitoja siis koulussa opiskellaan, niitä ei välttämättä pääse harjoittelemaan laisinkaan ennen varsinaisen työn aloittamista, Tammisto kertoo.

Yksi haaste sisältyy myös opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden nuoreen ikään. Vaatii paljon suoraan peruskoulusta nuorisotyötä opiskelemaan lähteneeltä olla yhteydessä nuoren vanhempiin, jotka voivat olla reilusti vastavalmistunutta vanhempia. Auktoriteettina toimiminen voi olla hyvin haastavaa.

Nuoriso-ohjaajaopiskelijat tuntuvat kyllä ymmärtävän vanhempien kanssa tehtävän työn merkityksen. Opiskelijat saavat pyytää “lisäopetustreenejä” toivomistaan aiheista ja yhteistyö kotien kanssa on näissä suosituimpien aiheiden joukossa, Tammisto toteaa.

Teksti: Virve Liljeström
Kids home vector created by pch.vector – www.freepik.com