Nuori2020-tapahtumassa Yeesin pisteellä kannustettiin nuorten parissa toimivia pohtimaan omaa rooliaan nuorten mielenterveyden edistäjinä. Mukaan sai ”Mielenterveyden edistäjä” -pinssin.

Nuorten parissa työskentelevien rooli mielenterveyden edistäjinä

Mielenterveys on meillä kaikilla läpi elämämme ja se on erottamaton osa terveyttä, kuten fyysinen terveyskin. Tunnistatko nuorten parissa työtä tekevänä roolisi nuorten mielenterveyden edistäjä? Luultavasti teet jo enemmän kuin ajatteletkaan.

Mitä on mielenterveyden edistäminen?

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan hyvä mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Arjessa kuitenkin puhumme siitä lähinnä sairauksien ja ongelmien kautta. Siksi helposti unohtuu, että mielenterveyttä voi paitsi hoitaa, myös edistää.

Mielenterveyden edistäminen on pitkälti mielenterveystaitojen vahvistamista. Niitä ovat esimerkiksi tunnetaidot eli se miten tunnistamme, ilmaisemme ja käsittelemme tunteita. Lisäksi mielenterveyteemme vaikuttaa osallisuus eli kokemus ryhmään kuulumisessta ja omista vaikuttamismahdollisuuksista. Oleellista on myös arjen rytmistä huolehtiminen eli esimerkiksi levon, ravinnon ja aktiivisuuden tasapaino. Kyse on siis ihan arkisista asioista.

Luotettava ja turvallinen aikuinen

Nuorisotyön työotteeseen kuuluu kokonaisvaltainen ihmiskäsitys. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nuoren näkemistä vahvuuksineen ja heikkouksineen ja yksilönä kohtaamista. Aito näkeminen, kuuleminen ja kohtaaminen mahdollistavat luottamuksen. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on myös ihmisoikeus ja edellytys niin tasapainoiselle kehitykselle kuin hyvälle mielenterveydellekin.

Turvallisena ja luotettavana aikuisena nuorisotyöntekijä on erityisen otollisessa asemassa nuoren mielenterveyden edistäjänä. Opettajaan tai vanhempaan verrattuna nuorisotyöntekijä voi näyttäytyä vähemmän auktoriteettina ja enemmän tuttuna aikuisena, jonka kanssa on mahdollista käydä keskusteluja myös haastavammista aiheista. Nuorisotyöntekijä myös usein huomaa muutokset tutun nuoren käytöksessä ja voi ottaa niitä puheeksi matalalla kynnyksellä.

Luotettavuus ja turvallisuus ovat ominaisuuksia, joiden eteen on tehtävä työtä. Pedagogisia näkökulmia, erilaisia ihmiskäsityksiä ja työtä tukevia menetelmiä opitaan koulun penkillä, ja työelämässä teoria opitaan viemään käytäntöön. Ihmisten kanssa tehtävä työ ei koskaan ole mekaanista suorittamista, vaan nuorisotyöntekijän omalla kasvulla, ajattelun kehittymisellä ja itsereflektiolla on valtava merkitys käytännön työhön. Nuorisotyöntekijän arvomaailma ei ole yhdentekevä, koska asenteet näkyvät työssäkin esimerkiksi sen kautta, miten asioita sanoittaa ja miten niihin suhtautuu. Pahaa tarkoittamattakin voi päätyä aiheuttamaan vahinkoa, jos esimerkiksi puhuu stigmatisoivalla tavalla. Välillä tulisi pysähtyä kysymään itseltään, miten todellisuudessa asioista ajattelee. Mitä tunteita sana mielenterveys sinussa herättää? Mitä mielikuvia se luo? Millaisia sanoja käytät, kun puhut mielenterveydestä?

Esimerkin voimalla

Miten nuorisotyöntekijä siis edistää nuorten mielenterveyttä? Tyypillisesti tekemällä perustyötään. Osallisuuden, autonomian ja arjen hallinnan tukeminen ovat jo sinällään mielenterveyden edistämistä. Kokonaisvaltainen näkökulma terveyteen ja tietoisuus siitä, miten omalla toiminnalla voi tukea hyvän mielenterveyden toteutumista, voivat kuitenkin auttaa oman työotteen kehittämisessä.

Tärkeää on myös oman esimerkin voima. Nuorisotyöntekijän työ voi olla raskasta, koska siinä usein joutuu jatkuvasti tekemisiin muiden vaikeiden elämäntilanteiden kanssa. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, voimavarojen kerryttäminen ja oman jaksamisen priorisointi on myös nuorille vahva signaali siitä, nämä asiat ovat tärkeitä. ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon” -asenne toimii huonosti tässäkin asiassa.

Koska mielenterveys on erottamaton osa meitä, ei sen edistämistäkään voi ajatella muusta toiminnasta erillisenä. Se on parhaimmillaan osa nuoristotyöntekijän ammattitaitoa ja työotetta, ja näkyy esimerkiksi hänen kyvyssään kohdata, kuulla ja kunnioittaa nuorta. Moni kokee turhaa painetta siitä, että mielenterveydestä puhuakseen tulisi olla psykologian ammattilainen, mutta todellisuudessa suurin merkitys on aidolla kiinnostuksella, empatialla ja halulla ohjata nuori tarvittaessa sopivien palveluiden piiriin.

Vinkkejä mielenterveysteeman käsittelyyn nuorten kanssa toimivalle

  1. Käytä sanaa mielenterveys. Monille on helpompaa käyttää korvaavia ilmaisuja kuten mielen hyvinvointi. Mielenterveys kuitenkin on voimavara ja kokoelma taitoja, joita voimme kehittää. Sanan arkinen, positiivinen käyttö poistaa mielenterveyspuheen stigmaa.
  2. Kunnioita yksityisyyttä ja anna jokaisen osallistua omalla tavallaan. Mielenterveysasioita ryhmätilanteissa käsiteltäessä on hyvä pysytellä yleisellä tasolla ja huolehtia, että kenellekään ei tule painetta puhua liian henkilökohtaisilta tuntuvista asioista. Jos joku nostaa esiin omia kipeitä kokemuksiaan, kiitä luottamuksesta ja ohjaa keskustelu takaisin yleiselle tasolle. Varmista kuitenkin myöhemmin, voitko auttaa nuorta eteenpäin.
  3. Puutu asiattomuuksiin. Osoita esimerkillä, että et hyväksy asiatonta tai halventavaa puhetta. Jos esimerkiksi kuulet diagnoosisanoja käytettävän haukkumatarkoitukseen tai negatiivisia stereotypioita toistettavan, puhu asiasta nuorten kanssa suoraan. Tilanteen tulee olla kaikille turvallinen. Vaikeneminen on hiljaista hyväksyntää, joten aikuisen on aina puututtava tilanteisiin matalalla kynnyksellä.
  4. Tarkista tietosi. Meillä kaikilla on tiedostamattomia ennakkoluuloja. Mitä enemmän tiedät mielenterveysasioista, sitä helpompaa sinun on keskustella niistä nojautumatta turhiin stereotypioihin. Mieti esimerkiksi sitä, onko sinulla ennakkokäsityksiä siitä, millainen ihminen voi olla masentunut tai miten mielenterveyspalvelut toimivat.

Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry 

Erika Karstinen
oppilaitos ja koulutustoiminnan koordinaattori 
Oona Hänninen
jaksamiskoordinaattori 
Ville Särkelä
projektipäällikkö 

Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2020.