NuorisotyöTasa-arvon usein väitetään olevan yksi keskeisimmistä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoista. Se on se seikka, joka erottaa pohjoismaisen sivistysyhteiskunnan patriarkaalisista, uusliberalistisista tai muutoin epätasa-arvoisista yhteiskunnista.
Sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä kiellettiin tasa-arvolaissa vuonna 2015. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Sekä kotimainen että kansainvälinen tutkimus kuitenkin osoittaa, että tällainen syrjintä on edelleen yleistä. Miehiin ja naisiin liittyvät (heteronormatiiviset) stereotypiat elävät vahvoina. Stereotyyppisiä rooliodotuksia kohdistuu jo pieniin poikiin ja tyttöihin varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja perheissä. Sukupuolivähemmistöt sekoitetaan edelleen usein virheellisesti seksuaalivähemmistöihin.
Samoin tiedetään, että varhaiskasvatuksen toiminta perustuu pitkälti oletuksiin, jotka luonnollistavat lapsen sukupuolen merkityksen. Naisten ja miesten biologista erilaisuutta pidetään itsestään selvänä, vaikka yhteiskunnalliset tekijät ymmärretäänkin tärkeäksi sen suhteen, miten sukupuolen merkitystä tulkitaan . On tärkeää ymmärtää sukupuoli-identiteetin muotoutuminen jo varhaisissa käytännöissä, vaikka nuori itse saattaa ilmaista asiaa toisille vasta nuoruusiässä.
Miten sukupuolta voidaan ymmärtää tasa-arvoisemmin? Tasa-arvovaltuutetun mukaan sukupuolen käsitteeseen sisältyvät ainakin biologinen, kulttuurinen ja sosiaalinen taso sekä eletty ja koettu taso. Nämä kaikki seikat tulee ottaa huomioon arjen varhaiskasvatustyössä.
Naisasialiitto Unioni ry:n mukaan varhaiskasvatuskentällä tehtävää tasa-arvotyötä ohjaa kolme perusperiaatetta:1. Sukupuoleen liittyvien yleistysten ja oletusten tunnistaminen; 2. Kielteisen huomion korvaaminen myönteisellä; 3. Tasa-arvotyö kannustaa tekemään pieniä muutoksia rutiineihin ja arkisiin toimintoihin. Aikuisten tulisi tunnistaa itsensä ja työyhteisönsä rutiineissa sanallisia, toiminnallisia tai muita seikkoja, joissa on syrjiviä elementtejä.
Väestöliiton mukaan WHO määrittelee seksuaalisuuden keskeiseksi osaksi ihmisyyttä kaikissa elämänvaiheissa. Lasten seksuaaliterveyden terveyseroja voidaan ennaltaehkäistä varhaiskasvatuksessa ja alakouluissa, joiden kautta saavutetaan kansallisesti lähes kaikki lapset vanhempineen. Siksi on tärkeää, että heitä kohtaavat ammattilaiset hallitsevat myös seksuaalikasvatuksen työtapoja. Olisi hyvä, että lapsuuden käytännöistä olisi tältä osin jatkumo nuoruuden palveluihin ja ammattilaisten hyviin käytäntöihin.
- [1] Alasuutari, Maarit, & Markström, Ann-Marie (2011). The Making of the Ordinary Child in Preschool. Scandinavian Journal of Educational Research 55:5, 517-535.
Sirkka Komulainen, FT
Tutkimuspäällikkö
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Esa Linna
