Väkivaltaa voi ehkäistä nuorisotyön keinoin 

Kiilakoski – väittämiä nuorisotyöstä. Julkaistu Nuorisotyö-lehdessä 2/2025.  

Vapaustaistelija Mahatma Gandhi muutti ympäristömme väkivallattomasti. Hän vapautti valtaisan Intian siirtomaaorjuudesta. Sitä ennen hän vapautti itsensä vääristä käsityksistä ja rakensi ajatuksia siitä, miten muutos tapahtuu.  

Hän käytti käsitettä ahimsa kuvaamaan omaa näkemystään siitä, miten ihmisen pitää toimia. Hänen mukaansa tämän ihanteen allekirjoittava ihminen ei vahingoita elävää olentoa henkisesti eikä ruumiillisesti. Pahantekijääkään ei saa vahingoittaa tahallisesti.  

Ahimsa ei kuitenkaan merkitse mitään velttoa samantekevyyttä tai vellihousuista alistumista. Se edellyttää välittämistä maailmasta. Maailman välittäminen tai sen rakastaminen on aktiivista toimintaa. Tämä taas merkitsee, että pitää olla totuudellinen ja pelosta vapaa. Gandhi totesi, että on raivattava tietä kunnioitukselle.  

Nämä yksinkertaiset, mutta tavattoman vaikuttavat sanat antavat minusta ohjeen sille, miten väkivaltaa voi kohdata myös nuorisotyössä. Velvollisuus on kunnioittaa kaikkia ihmisiä, olivatpa nämä väkivallan käyttäjiä tai sen uhreja. Tämä ei tarkoita, että väkivalta pitäisi hyväksyä. Päinvastoin sitä on vastustettava.  

On luotava mahdollisuuksia väkivallattomalle ja kunnioittavalle kohtaamiselle. Mutta mitä tutkimus sanoo aiheesta? Onko tällaisella toiminnalla tehoa? 

Väkivalta selittyy myös yhteisöillä 

Nuorisotutkimusseuralla on menossa tutkimushanke yhteistyössä Oulun, Tampereen ja Vantaan kanssa. Näissä kaupungeissa tutkitaan nuorten kulttuureja ja niihin liittyviä käsityksiä väkivallasta. Painopiste ei ole yksilössä, vaan yhteisössä. Hankkeen tutkijat Malin Fransberg ja Antti Kivijärvi ovat tehneet aiheesta työpaperin, jossa he käyvät läpi tutkimuksia väkivallan yhteisöulottuvuuksista. Aineisto on rajattu maihin, joita voi pitää jollakin tavalla verrokkina Suomelle.  

Heidän johtopäätöksensä ovat nuorisotyön näkökulmasta kiinnostavia. He varoittavat lukijaa, että tutkimuksia yhteisövaikutuksista on niin niukalti, että pomminvarmoja tulkintoja ei voida tehdä. He kuitenkin nostavat esiin neljä toistamisen arvoista näkökulmaa.  

Ensimmäiseksi he toteavat, että laadukkaasti toteutetulla avoimella toiminnalla voidaan ehkäistä väkivaltaa. Tämä edellyttää sitä, että toimintaan saadaan mukaan riittävän laaja joukko eritaustaisia nuoria. Näin saadaan varmistettua se, että nuoret voivat oppia toisiltaan. Yksi väkivaltaa ja jengiytymistäkin selittävä tekijä on nimittäin oleilu samanhenkisten nuorten kanssa. Tätä vaikutusta voidaan ehkäistä sillä, että nuoret tutustuvat toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan kirjoittajien mukaan tapahdu automaattisesti sillä, että nuoret ovat samassa tilassa. Prosessia pitää ohjata ja toiminnan pitää olla laadukasta. Laadukkuudella kirjoittajat tarkoittavat ”pitkäjänteisen työskentelyn ja luottamuksellisten suhteiden mahdollistamaa tehokasta puuttumista havaittuihin ongelmiin”. 

Toiseksi vaikuttamalla kaverisuhteisiin nuorisotyö voi osallistua väkivallan poluilla etenemiseen. Ketään Nuorisotyö-lehden lukijaa tuskin ällistyttää se tulos, että kaveripiirillä on keskeinen vaikutus myös väkivaltaisen elämäntavan oppimisessa ja omaksumisessa. Olen pitkään väittänyt, että nuorisotyö on suhdeammatti. Yksi keskeinen, ellei peräti keskeisin suhde on nuorten suhde toisiin nuoriin. Tekemällä töitä tällä ulottuvuudella voidaan vaikuttaa nuorten valintoihin. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että toiminnassa tehdään tietoista työtä eri nuorten yhteen saattamiseksi. 

Kolmanneksi, väkivaltakehitystä selittää myös vahva sitoutuminen johonkin alueeseen ja siellä ehkä oleviin rikollisiin tarjoumiin. Väkivallalta suojaa se, että pääsee tutustumaan muihinkin alueisiin. Tämä voi kirjoittajien mukaan olla suurin kehittämisen kohde nuorisotyössä. Useinhan avoimen toiminnan tehtävänä on tukea suhdetta nimenomaan omaan alueeseen eikä niinkään sieltä pois, kohti toisia alueita.  

Neljänneksi kirjoittajat muistuttavat aiheellisesti, että rikollisuutta esiintyy alueilla, missä on vähän tai heikkolaatuisia palveluita. Lisäksi alueella voi olla heikko maine. Siksi alueellisesta yhdenvertaisuudesta huolehtiminen on tärkeää.  

Kirjoittajien lopputulema on se, että nuorisotyöllä on mahdollisuuksia puuttua väkivaltakehitykseen. Tämä tapahtuu rakentamalla paitsi tiloja, joissa nuoret voivat kohdata toisia nuoria, myös siltoja oman alueen ulkopuolelle, jossa voidaan nähdä toisenlaisia elämäntapoja. Tämän lisäksi tulee vaikuttaa nuorten elinolosuhteisiin. Kuulostaa ihan nuorisotyöltä. Mutta aivan automaattisesti tämä ei tapahdu. Pitää olla ymmärrystä siitä, miten väkivalta ilmenee ja menetelmiä, miten voidaan ohjata kohti toisenlaisia elämänvalintoja. On oltava kasvatustajua.  

Väkivallattomuus on tekoja ja arvoja 

Nuorisotyö perustuu luottamukseen nuoriin. Taustalla on ihmiskuva, joka ajattelee, että nuoret voivat tehdä hyvää yhteiskunnalle, mutta saattavat tarvita tähän tukea ja rohkaisua. Jos väkivalta on opittu käyttäytymismalli, aina voi oppia uutta. Tarvitaan toisenlaisia kokemuksia. Nuorisotyössä niitä voidaan tarjoa myönteisen ja rakentavan ryhmätoiminnan hengessä.  

Gandhi totesi, että väkivallattoman toiminnan tehtävä on saada väkivaltaa käyttänyt katumaan ja vaihtamaan elämäntyyliään. Tällainen on mahdollista vain, jos nuorten kanssa toimittaessa sitoudutaan arvoihin ja tehdään nämä arvot eläväksi arjessa. Nuorisotyön ydinarvoja on eittämättä väkivallattomuus ja usko siihen, että ihminen voi muuttua, että hän kykenee hyvään, jos siihen tarjotaan tukevia, osaavia aikuisia ja kunnioittava vertaisryhmä.  

Malin Fransbergin ja Antti Kivijärven työpaperi Mitä tiedämme nuorten väkivallan yhteisöulottuvuuksista? löytyy Nuorisotutkimusseuran sivuilta. Gandhin ajatukset ovat kirjasta Gandhi. Tärkeimmät kirjoitukset. Sen on suomentaneet ja toimittaneet Eila Salomaa ja Jukka Viitanen. 

Teksti: Tomi Kiilakoski