Pääkirjoitus: Nuorisolain 2 §:n 1 momentin 4 kohta

Nuorisotyö-lehden vuoden 2026 kolmannen numeron teemaksi valittu yhdenvertaisuus on selvästi ajan hermolla, sillä avustajilta saapui runsaasti aiheeseen keskittyviä ja sitä sivuavia artikkeleita. Jälleen kerran kiitokset siis toimituskunnalle mutta myös kaikille muille lehden tekoon osallistuneille, jotka tekivät tästäkin numerosta laadukkaan lukupaketin.

Yhdenvertaisuus on aiheena muutenkin tärkeä. Pride-tapahtumia on järjestetty lähes lehden ilmestymiseen asti ympäri Suomea. Niiden herättämä vastustus kertoo omalta osaltaan karua kieltä siitä, kuinka vähemmistöjen ääntä ei haluta tietyissä, mutta yllättävän suurissa piireissä kuulla.

Nuorisotyössä yhdenvertaisuus näyttäytyy useilla eri tavoilla. Tässä lehdessä on avattu hienosti esimerkkejä siitä, kuinka yhdenvertaisuus toteutuu niin nuorisotyön opiskelijoiden, työntekijöiden sekä tietenkin nuorten kohdalla. Tai ei toteudu.

Tänä vuonna sosiaali- ja terveysalan järjestökenttää ovat ravistelleet surullisenkuuluisat Orpon hallituksen ja sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin leikkausehdotukset. Vaikka leikkaukset eivät suoraan koske nuorisoalaa, vaikuttavat leikkaukset toteutuessaan ennen kaikkea yhdenvertaisuuden vähenemiseen, mutta välillisesti ja varmasti myös nuorisotyön kenttään.

Siksi ei kannata tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että Suomi olisi jatkossa kärkimaita tasa-arvoisuudessa ja yhdenvertaisuudessa. Yhdenvertaisuuden toteutumisen eteen täytyy tehdä entistä enemmän työtä, sillä meiltä ja muualta kuuluvat uutiset kertovat siitä, että arvot ovat kovenemassa. Nuorisotyö on yhdenvertaisuuden edistämisessä tai edes sen ylläpitämisessä avainasemassa: nuorisotyöntekijät ovat turvallisia aikuisia, joihin nuoret voivat luottaa.

Tässä lehdessä julkaistussa, Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskuksen työntekijöiden kirjoittamassa ”Miten tähän pitäisi puuttua?” -artikkelissa kerrotaan, että nuorisotyöntekijöillä voi olla erilaisia käsityksiä asioihin puuttumisesta. Kollega voi pitää toisen puuttumista asioihin tiukkapipoisuutena. Heillä voi siis olla erilaiset käsitykset vaikkapa rasismin tunnistamisesta tai pahimmillaan rasismista käsitteenä. Jos nuori kokee saavansa vähättelevää ja eriarvoistavaa kohtelua nuorisoalan ammattilaiselta, on slogan “turvallinen aikuinen” tälle nuorelle pelkkää sanahelinää. Yhdenvertaisuus ei toteudu periaatteilla, vaan käytännöillä. Työntekijät tarvitsevat osaamista, koulutusta ja yhteisiä toimintatapoja puuttua epäkohtiin.

Vaikka nuorisoala on perinteisesti ja myös lainsäädännön mukaan avoin erilaisille ihmisille, saavat myös alan opiskelijat taistella edelleen ennakkoluuloja vastaan. “Yhdenvertaisuuden toteutuessa erilaisuus ei määritä ihmistä” -artikkelissa yhteisöpedagogiksi opiskeleva näkövammainen Emma Snellman kiteyttää, miltä ajattelematon kysymys voi tuntua toisesta.
Emmalta kysyttiin, osaako tämä lähettää sähköpostia. Kysyjä yllättyi, kun hän sanoi osaavansa. “Jos en osaisi mitään, miten olisin edes päässyt korkeakouluun?”, Snellman kysyy aiheellisesti.

Yhdenvertaisuuden käsittely ei varmasti lopu tähän lehden numeroon, vaan sitä käsitellään tulevissa painetuissa Nuorisotyö-lehdissä ja verkkosivuillamme.

Pääkirjoitus on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 3/2026.