Kun kolme nuorta avaa TikTokin samaan aikaan, he avaavat saman sovelluksen. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Yhden ruudulle ilmestyy huumoria ja kavereiden suosimia videoita. Toinen saa ihmissuhdesisältöjä, meikkausvinkkejä ja treenivideoita. Kolmannen syöte täyttyy yhteiskunnallisista aiheista. Vaikka sovellus on sama, sisältö on eri.
Syynä ovat suosittelualgoritmit. Ne yrittävät päätellä käyttäytymisemme perusteella, mistä olemme kiinnostuneita. Katsotut videot, haut, tykkäykset, seuratut tilit ja katselun kesto auttavat somepalvelua päättelemään, mitä meille kannattaa näyttää seuraavaksi.
Useimmiten emme edes ajattele asiaa. Personointi tekee somesta sujuvaa ja kiinnostavaa. Jos olen kiinnostunut pyöräilystä, katson mielelläni lisää pyöräilyvideoita enkä joudu etsimään niitä loputtoman sisältömeren keskeltä.
Mutta miten algoritmit liittyvät tämän lehden teemaan eli yhdenvertaisuuteen?

Algoritmi voi vahvistaa kiinnostusta yllättävän nopeasti
University College Londonin ja Kentin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä TikTok alkaa tarjota nuoria miehiä jäljitteleville käyttäjäprofiileille. He loivat profiileja, jotka olivat kiinnostuneita esimerkiksi yksinäisyydestä, maskuliinisuudesta ja itsensä kehittämisestä.
Aluksi TikTok tarjosi näihin aiheisiin liittyviä videoita, mutta viidessä päivässä naisvihamielisen sisällön osuus suosituksista kasvoi 13 prosentista 56 prosenttiin. Algoritmi ei silti päätä tehdä nuoresta mieskäyttäjästä naisvihaajaa. Se reagoi käyttäjän signaaleihin ja tarjoaa yhä enemmän sisältöä, jonka päättelee tätä kiinnostavan. Tutkijat kutsuvat ilmiötä lumipalloefektiksi: jokainen kiinnostuksen osoitus ruokkii seuraavaa suositusta ja tarjoaa uuden tilaisuuden osoittaa kiinnostusta.
Siksi algoritmi on kiinnostava nuorten kanssa työskenteleville. Käyttäjän ja algoritmin välillä on jatkuva palautesilmukka. Me opetamme algoritmia ja se muokkaa ympäristöä, jossa teemme seuraavat valintamme.
Kuinka hyvin nuori tuntee oman algoritminsa?
Australiassa julkaistiin viime vuonna tutkimus 12–16-vuotiaiden nuorten algoritmilukutaidosta. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet nuoret käyttivät sosiaalista mediaa, ja kaksi kolmesta näki siellä uutisia säännöllisesti, mutta vain 40 prosenttia tunsi algoritmin käsitteen verkkouutisten yhteydessä.
Nuoret eivät myöskään olleet algoritmien suhteen samanlaisessa asemassa. Uutisista kiinnostuneet ja niihin kriittisemmin suhtautuvat nuoret ymmärsivät algoritmien toimintaa paremmin. He myös pyrkivät muita useammin vaikuttamaan siihen, millaista sisältöä algoritmi heille tarjosi.
Tästä päästään yhdenvertaisuuteen. Algoritmien toiminta asettaa nuoret erilaiseen asemaan sekä sen suhteen, millaista tietoa he kohtaavat, että sen suhteen, millaiset valmiudet heillä on vaikuttaa omaan sisältövirtaansa.
Puhumme nuorten yhdenvertaisesta pääsystä tietoon, palveluihin ja osallistumisen mahdollisuuksiin. Somessa pääsy samalle alustalle ei kuitenkaan tarkoita pääsyä saman tiedon äärelle. Algoritmi valikoi, nostaa esiin ja jättää näyttämättä. Kaksi samanikäistä nuorta voi saada samasta asiasta hyvin erilaisen kuvan ja kolmas ei näe sitä lainkaan.
Ymmärrys algoritmien vaikutuksista ei jakaudu tasaisesti. Nuori, joka tunnistaa, miksi tietty sisältö valtaa hänen syötteensä ja osaa vaikuttaa siihen, on eri asemassa kuin nuori, joka pitää sisältövirtaa neutraalina kuvana maailmasta.
Algoritmia voidaan opettaa
Medialukutaito on perinteisesti opettanut arvioimaan vastaan tulevaa sisältöä. Kuka sen on tehnyt, miksi se on tehty ja voiko tietoon tai sen julkaisijaan luottaa? Algoritmilukutaidossa rinnalle tarvitaan uusia kysymyksiä. Miksi juuri minä näen tämän? Miksi näen tätä aihetta nyt enemmän kuin viikko sitten? Mitä olen itse tehnyt saadakseni algoritmin päättelemään minun olevan kiinnostunut siitä? Mitä minulle ei näytetä? Ja pystynkö muuttamaan syötettäni, jos haluan?
Tätä voi kokeilla nuorten kanssa käytännössä. Verrataan kahden vapaaehtoisen TikTok- tai Instagram-syötteitä. Kuinka erilaisen kuvan maailmasta ne tarjoavat? Sen jälkeen yritetään viikon ajan tietoisesti opettaa algoritmia tarjoamaan jotakin uutta: ohitetaan tietynlaiset videot, etsitään uusia aiheita ja seurataan erilaisia tilejä. Miten syöte on muuttunut?
Harjoituksen myötä nuori voi oivaltaa, ettei hänen somensa ole sama asia kuin maailma.
Algoritmilukutaito on myös yhdenvertaisuustaito
Algoritmilukutaidosta puhuttaessa vastuuta on liian helppo työntää nuorelle. Opettele käyttämään somea oikein! Älä jää koukkuun! Tarkista lähteet! Kouluta algoritmisi paremmaksi! Se on liian heppoinen ratkaisu.
Vastuun rajoja on nyt punnittu myös oikeussalissa. Yhdysvalloissa Meta teki osavaltioiden kanssa lähes 17 miljardin dollarin sovinnon kanteissa, joissa yhtiötä syytettiin muun muassa Facebookin ja Instagramin suunnittelemisesta lapsille riippuvuutta aiheuttaviksi. Meta kiisti väärinkäytökset, mutta sitoutui rajoittamaan lasten ja nuorten palvelujen käyttöä esimerkiksi kahden tunnin päivärajalla, yöaikaisella käyttöestolla ja tiukemmilla ikätarkistuksilla.
Vaikka sovinto ei tarkoita, että Meta olisi myöntänyt vastuunsa, se kuitenkin siirtää huomion nuorten valinnoista myös alustojen rakenteisiin. Turvallista somekäyttöä ei voida jättää yksin nuorten tehtäväksi.
Nuori voi vaikuttaa algoritmiin, mutta hän ei ole rakentanut sitä. Hän ei päätä, mitä järjestelmä optimoi, millaisia tietoja hänestä kerätään tai millä perusteilla sisältöjä nostetaan esiin. Vastuu yhdenvertaisesta ja turvallisesta digitaalisesta ympäristöstä kuuluu ennen kaikkea alustayhtiöille ja niitä sääntelevälle yhteiskunnalle.
Silti algoritmilukutaito antaa nuorelle lisää toimijuutta ympäristössä, jossa suuri osa hänen maailmastaan rakentuu. Siksi sen voisi nähdä samalla tavalla kuin muutkin media- ja digitaidot: kaikille kuuluvana kansalaistaitona.
Nuorisotyössä yhdenvertaisuustyö voi tarkoittaa syrjintään puuttumista, turvallisemman tilan rakentamista ja sen varmistamista, että erilaiset nuoret pääsevät mukaan. Digitaalisessa ympäristössä listaan voisi lisätä vielä yhden tehtävän: auttaa nuorta näkemään näkymätön toimija, joka valikoi hänen someensa ääniä, ajatuksia ja maailmankuvia.
Algoritmia ei tarvitse osata ohjelmoida ymmärtääkseen, että se vaikuttaa siihen, mitä näemme ja mitä meiltä jää näkemättä. Ehkä juuri siksi algoritmilukutaito kuuluu myös yhdenvertaisuustyöhön.
Lukuvinkki:
Swart, J. (2021). Experiencing Algorithms. Social Media + Society. Open Access. Kuinka moni nuori tietää, miksi juuri hänen TikTokinsa näyttää siltä kuin näyttää?
Blackston, A, Chambers, S & Notley, T (2024). Young People, algorithms and news. Journal of Youth Studies. Open Access. Nuorilla on erilaiset valmiudet ymmärtää algoritmia ja toimia sen kanssa.
Teksti:
Jarmo Röksä
myyntipalvelupäällikkö, Humak
Kuvitus:
Olga Rantalaiho
taidekasvatuksen opiskelija Aalto-yliopistossa
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehdessä 3/2026.

