Esa LinnaNuorisotyö-lehden 4/2024 pääkirjoitus:
Tämän numeron teemana on ehkä jo perinteiseenkin tapaan tulevaisuus, sillä vuoden vaihtuessa on hyvää aikaa pohtia, mitä nuorisoalalle seuraavana ja seuraavina vuosina tulee kuulumaan. Kuluvan vuoden aikana olemme ikäväksemme saaneet kuulla nuorisotyöhön kohdistuvista leikkauksista, jollaisten jälkeen poliittisten päättäjien ruusuiset puheet ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä kuulostavat huonolta vitsiltä. Pakostakin käy mielessä, minkälainen nuorisoalan tulevaisuus on tilanteessa, jossa alaa kehittäviä osaamiskeskuksia lakkautetaan ja paikallisilla tasoilla leikkaukset sattuvat vieläkin henkilökohtaisemmalta tuntuvilla tavoilla.
Nuorisoala on “onnekseen” tottunut toimimaan pienillä rahoituksilla, mutta sitä enemmän leikkaukset tuntuvat, kun vähästä otetaan pois. Uskallan väittää, että tällaisissa tilanteissa monet kutsumusammattinsa löytäneet nuorisotyöntekijät tulevat tekemään enemmän kuin mitä heidän tarvitsisi, koska he eivät halua nuorten kärsivän lyhytkantoisista päätöksistä. Tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän toki tällaisen asenteen ja olen itsekin tehnyt joskus ylimääräistä työtä, jotta nuorten tilat eivät menisi kiinni ns. turhan takia. Asian kääntöpuolena on vain työntekijöiden oma jaksaminen, joten pahimmillaan lisätyön tekeminen saattaa sairaslomien myötä sulkea tiloja ja toimintoja entisestään – ja pidemmäksi aikaa.
Nuorisoalalta toivotaan ja vaaditaan ajan hermolla olemista. Nyt ajan hermolla olemista vaaditaan entistäkin enemmän. Resursseista leikkaamisen aikakautena alalle tarvitaan samanaikaisesti uusia ideoita laatikon ulkopuolelta, mutta samalla olisi ehdottoman tärkeää myös tehdä ne välttämättömät perustyöt kunnolla. Ei välttämättä mikään helppo tehtävä, mutta ei myöskään mahdoton. Nuorisoalan ammattilaisten on hyvä kuitenkin pitää huolta siitä, ettei heidän työnkuvistaan muodostu leikkausten myötä sillisalaattia, jonka hallitseminen on vähintäänkin raskasta ja loppupelissä varsin tehotonta. En itse haluaisi nähdä myöskään vuosikymmenten takaa tuttuja yhdistelmävirkoja tulevaisuuden nuorisotyönä.
Nuorisotyö-lehti haluaa olla mukana kertomassa nuorisotyön uusista avauksista sekä hyvistä kokemuksista ja käytänteistä, mutta myös niistä kokemuksista, jotka eivät välttämättä ole olleet toivotunlaisia. Tässäkin numerossa luettavana on teemaan liittyvää opiskelijoiden tulevaisuuspohdintaa esimerkiksi Humanistisen ammattikorkeakoulun ja yhteisöllisyyden korostumisen näkökulmasta sekä toimitukseen kuuluvan ja XAMK:in Antti Rantanivan kurkistus mahdolliseen tulevaisuusskenaarioon. Lisäksi jutut sisältävät esimerkkejä työmenetelmistä, jotka ovat nuorisoalalle uusia ja sen vuoksi mahdollisia tulevaisuuden painopisteitä. Näitä ovat esimerkiksi verkkoroolipelit nuorisotyön muotona ja hevosavusteinen NEPSY-valmennus, joista molemmista on saatu hyviä kokemuksia.
Edellä mainitut ovat siis vain muutamia esimerkkejä jälleen kerran monipuolisesta ja runsaasta sisällöstä, josta kiitos kuuluu toimituksen lisäksi ahkerille satunnaisille kirjoittajille ja avustajille. Otamme mieluusti vastaan jatkossakin juttuehdotuksia ja -ideoita. Meille kannattaa myös ehdottaa haastattelutuokioita omasta työmuodosta, josta kertominen voisi olla hyödyllistä laajemminkin suomalaiselle nuorisotyölle.
