Istahdimme loppukesästä 2025 alas muutaman pitkäaikaisen tutun kanssa. Heistä kaikki ovat työskennelleet nuorisoalalla useita vuosia erilaisissa rooleissa, samoin kuin minäkin. Kuulumisia vaihtaessa moni meistä päivitteli samankaltaisia haasteita omissa työkuvioissaan.
Tuttuja tarinoita kai meille kaikille: Tulevaisuus näyttää epäselvältä. Toimintaa pitäisi kehittää, mutta se on hankalaa, koska rakenteet eivät jousta, rahoitusta ollaan leikkaamassa tai jotain muuta vastaavaa myllerrystä on meneillään.
Tuttavani kertoivat olevansa syvästi turhautuneita jatkuvaan epävarmuuteen. Tuntui kuin nuorisotyö olisi jäänyt jumiin odotustilaan, mutta kukaan ei oikein tiennyt, mitä tässä odotetaan.

Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenia
Tällä kertaa kokoontumisemme tarkoitus oli varsinaisesti se, että halusimme puhua uuden yhdistyksen perustamisesta. Kaikki meistä olimme tahoillamme innostuneet kansainvälisestä nuorisotyöstä, mutta sen tekemiseen ei välttämättä syystä tai toisesta ollut päivätyössä riittävästi aikaa. Niinpä haaveilimme pienestä organisaatiosta, jonka kautta olisi mahdollista tehdä esimerkiksi nuorisovaihtoja harrastuspohjalta.
Keskustelimme pitkään siitä, mikä yhdistyksen nimi voisi olla. Pöydälle heiteltiin lista vaihtoehtoja, osa kieli poskessa ja osa enemmän tosissaan. Lopulta löytyi eräs ehdotus, joka herätti välittömästi kannatusta ja innostusta: Menijät menee ry. Nimi linkittyi tietysti luontevasti kansainväliseen vaihtotoimintaan, joka meitä kiinnosti. Samalla kuitenkin tuntui, että siinä kiteytyi oleellisesti myös jotain sellaista, joka osui meistä monien kokeman turhautumisen ytimeen.
Menijät menee ja he keskittyvät tekemiseen, eivät hallintoon, budjetteihin ja prosesseihin. Kun me sanoitimme omaa ammatillista turhautumistamme, tämä oli kenties juuri sitä, mitä moni koki tässä ajassa kaipaavansa. Itselleni – ja moni jakoi tämän ajatuksen – nuorisotyö on parhaimmillaan ennen kaikkea suoraviivaista tekemistä yhdessä nuorten kanssa. Muun muassa rahoitusleikkaukset ja yleinen epävarmuus aiheuttavat sitä, että huomio kiinnittyy kuitenkin entistä enemmän esimerkiksi nuorisotyön rakenteisiin ja resurssien turvaamiseen.
Kaikki on tietysti suhteellista. Olen vuosien varrella päässyt tekemään paljon töitä esimerkiksi unkarilaisten nuorisotyön kouluttajien kanssa. Siellä toiminta on rakentumassa vielä niin varhaisessa vaiheessa, ettei unkarin kielestä edes löydy oikein hyvää vastinetta nuorisotyöntekijälle. Siitä huolimatta paikallisilla tekijöillä on ihailtavan palava halu kehittää alaa ja valistaa ihmisiä nuorisotyön olemassaolosta. Tuohon tilanteeseen verrattuna meillä Suomessa nuorisotyö on erittäin vakaassa asemassa, vaikka meilläkin toki on tarve jatkuvalle kehittämiselle.
Totesimme tuttavieni kanssa illan päätteeksi, että menijät menee -asenteessa on jotain voimaannuttavaa. Suosittelen sitä kaikille: kun kuppi menee nurin rakenteiden, hallinnon ja liiallisen strategiapuheen kanssa, niin joskus parasta vastalääkettä on mahdollisimman suoraviivainen keskittyminen tekemiseen, mistä se nuorisotyön ydintarkoitus toivon mukaan löytyy. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta luottakaamme siihen, että nuorisotyön toimeen tarttuvat menijät jatkavat vahvaa menoaan myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja:
Antti Rantaniva
projektipäällikkö
Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenia

