Esa Linna“Olen asunut Lohjalla koko ikäni. Yläkouluikäisenä kiinnittäydyin ensiksi asiakkaana vahvasti Lohjan paikalliseen nuorisokahvilaan. Tämä oli sitä aikaa, kun nuoret pääsivät sisälle vaikka kännissä, kunhan osasivat käyttäytyä”.
Nuoruuden ajan Lohjasta Tomi Joutsen muistelee mielellään bändi- ja jalkapalloharrastuksia, lukioaikoja ja nuorisokahvilaa.
“En ollut mikään aktiivinuori, mutta aktiivikävijä olin. Pääsimme myös bändeillämme soittamaan nuorisokahvilaan ja nuorisotoimen järjestämiin bändikisoihin. Monella on ollut varmasti joku nuorisotyöntekijä esikuvana ja minulla se oli erityisesti sen aikainen nuorisotoimenjohtaja Sari Huttu. Kun vastavalmistuneena opiskelijana kohtasi pitkään töissä olleita nuorisonohjaajia, niin olihan se siistiä. Niillä oli kaikki hallussa”, Joutsen muistelee.
Kanneljärven opisto ja nuorisoala kiinnosti
“Lukioaikaan nuorisotyö vaikutti kiinnostavalta ja pääsin tutustumaan Kanneljärven opistoon Lohjan lähelle. Opisto oli lähellä ja siellä oli opiskelemassa nuorisokahvilan työntekijöitä.”
Joutsen pääsikin armeijan jälkeen opiskelemaan Kanneljärven opistoon. Hän valmistui nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi 90-luvun loppupuolella.
“Luulen että nuorisotyön opiskelemisessa on imua nuorelle, joka tykkää rokkihommista ja ehkäpä rennosta suhtautumisesta elämään, sillä alalla voi tehdä duunia menettämättä muusikkoidentiteettiään”, miettii Joutsen nuorisotyön kiinnostavuutta rockin soittajien keskuudessa.
“Nuorisotyön opiskeluaika on muokannut minusta sellaisen, kuin nyt olen. Sain paljon hyviä ystäviä ja pääsin kokemaan sellaista, joka muuten olisi jäänyt kokematta. Nämä ajat kasvattivat minua siihen, millaista on olla mies – kuten esimerkiksi sen, että miehenä voi olla myös avoimesti herkkä”.
Lohjan kaupungin nuorisotyö kutsui kymmeneksi vuodeksi
Opiskelun jälkeen hän työskenteli elektroniikkayrityksessä, mutta tämän tyyppinen työ ei pitkään maistunut. Silloisella, 1990-luvun laman aikaan väliaikaisesti käyttöön otetulla vastavalmistuneen tuella Tomi Joutsen pääsi lopulta töihin Lohjan nuorisotoimelle. Nuorisotyötä tulevalla Amorphis-laulajalla kertyi noin kymmenen vuotta.
“Olin töissä esimerkiksi nuorisokahvilassa ja leireillä. Lisäksi teimme päihdevalistusta draamapedagogiikan keinoin. Nuorisotyö on sillä tavalla kiva duuni, koska sillä on merkitystä mutta samalla voi käyttää omia vahvuuksiaan”, Tomi Joutsen pohtii.
Lohjan kunnallinen nuorisotyö oli Tomi Joutsenen mukaan monipuolista jo 2000-luvulla, sillä maahanmuuttajille suunnattu työ, bänditoiminta ja etsivä nuorisotyö olivat tuolloin toimivia menetelmiä. Koulupudokkaille kohdennettu työ on Joutsenen mukaan ollut Lohjalla pitkään nuorisotyössä käytössä.
Suurimpana haasteena nuorisotyössä Tomi Joutsen näkee erilaisten nuorten kohtaamisen. Turhautumisiltakaan hän ei ole nuorisoalalla säästynyt. 2000-luvulla nuorisokahviloiden ja nuorisotyön järjestämien tapahtumien muututtua päihteettömiksi, tarkoitti se monessa kunnassa – myös Lohjalla – asiakkaiden eli nuorten katoa.
“Vaikka teki omat duuninsa hyvin, se varsinainen palkinto eli kävijät jäivät puuttumaan”.
Täyspäiväiseksi muusikoksi ja osittainen paluu nuorisoalan piiriin
Kun Tomi Joutsen liittyi Amorphikseen, hän kitkutteli omien sanojensa mukaan töissä, ottamalla silloin tällöin palkatonta vapaata kiertuiden vuoksi.
“Työn tekeminen tällä tavalla ei itseäni haitannut. Enemmän haittasi töiden kasautuminen kollegoille, kun olin pitkiä aikoja pois.”
Lopulta kolmen lapsen isä ja asuntovelallinen Joutsen uskaltautui jättäytymään pelkästään musiikkialan työllistämäksi. Nuorisoala kuitenkin kutsui takaisin, sillä ystävänsä perustama tukihenkilöitä palkkaava yritys pestasi metallimuusikon tuntiohjaajaksi.
Nuorisoalasta on ollut hyötyä Joutsenen myöhemmässä elämässä, esimerkiksi kunnan perheille suunnattujen palveluiden hahmottamisessa. Hän tunnistaa myös muusikkouraan vaikuttaneet hyödyt.
“Kun on järjestänyt itse erilaisia tapahtumia, niin se antaa tiettyä nöyryyttä keikkapaikalle mentäessä. Kun me mennään sinne, olen tietoinen siitä että ne tilat on joku siivonnut ennen meitä – ja siivoaa vielä meidän lähdettyämme.”
“Meillä oli myös nuorisotyössä kansainvälistä toimintaa, ja kun siinä sai käyttää englannin kieltä ja kohdata hyvin erilaisia ihmisiä, niin on siitä myöhemmin ollut hyötyä musahommissakin”, Joutsen vakuuttaa.
Nuorisoalan opiskelussa tarvitaan käytäntöä ja elämyksiä
Mitä haluaisit sanoa nuorisoalaa opiskeleville tai alan opiskelua pohtiville?
“Voin suositella. Jos on vahva palo sille alalle, niin ehdottomasti kannattaa opiskella. Kannattaa toki pohtia sitä, että kunnallinen nuorisotyö on vaativaa, koska se on iltapainotteista eikä palkka ole kovin huima. Mutta jos on kunnianhimoa, niin saa varmasti mukavan urankin tehtyä.”
Joutsen toivoo, että nykyopetuksessakin olisi luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa “rapa roiskuu” -meininkiä, jota hän pääsi kokemaan Kanneljärven opistolla.
Vaikka olenkin muusikko, olen yhtä lailla sielultani nuoriso-ohjaaja.
Tomi Joutsen
“Meillä oli muun muassa primitiivimusiikkikurssi. Eräällä kurssilla lähdettiin Saimaalle, jossa asuimme viisi vuorokautta tiipiissä, käytiin puuveneellä soutelemassa ja katsomassa kalliomaalauksia. Siis kaikkea häröä, joka oli todella tärkeätä. Meillä oli myös leirejä ja vaelluksia paljon”, hän muistelee.
“Vaikka olimme opiskelijoita, niin olimme samalla ihmisiä. On mahtavaa, jos pystyt oppimisen lomassa kasvamaan myös ihmisenä. Se tekee susta paremman työntekijän, jos voit itse hyvin ja löydät itsestäsi uusia piirteitä, jolloin pystyt jakamaan sitä muillekin vahvojen elämysten kautta. Sellaisia kokemuksia ei kirjan sivuilta voi oppia”.
Vaikka Amorphisin suosio on vienyt Tomi Joutsenen nuorisotyöstä muualle, ei nuorisotyö ole lähtenyt Tomi Joutsenesta.
“Vaikka olenkin muusikko, olen yhtä lailla sielultani nuoriso-ohjaaja.”
Julkaistu alunperin Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2022
Teksti: Esa Linna
Kuvat: Sam Jamsen
Nuorisotyö
