NuorisotyöTreenisalin suurien ikkunoiden takana on märkää ja hämärtää. Mutta sali on täynnä valoa. Circus Helsingin nuoret oppilaat treenaavat tänään itse valitsemiaan sirkuslajeja.
Kaksi nuorta kapuaa katosta roikkuvien rengastrapetsien kyytiin. Yksi jongleeraa punaisilla, violeteilla ja sinisillä huiveilla, kuin piirtäen niillä kuvioita ilmaan. Toinen löytää aina vain uudelleen tasapainon suuren, valkoisen pallon päällä. Ilmatäytteinen, ponnistava alusta avittaa yhden nuoren ensin käsien varaan ja sieltä vauhdilla taas jaloille. Moni on treenannut sirkusta useamman vuoden, toisten aika sirkuksessa lasketaan kuukausissa.
Circus Helsinki on vuonna 2001 perustettu sirkuskoulu, joka toimii Helsingin Suvilahdessa. Se oli alkujaan yhteisö ja treenipaikka seitsemälle nuorelle, mutta nyt sirkuskoulun viikkotunneilla käy yli tuhat lasta, nuorta ja aikuista. Suuri osa harjoittelee yhden kerran viikossa, mutta joihinkin tuttuihin kasvoihin törmää sirkussalilla neljäkin kertaa viikon aikana.
Aina voi aloittaa
Jos pysähtyy sirkuskoulun värikkäässä, sohvin varustellussa aulassa kysymään, mikä sirkuksessa imee mukaansa, saa melko varmasti kuulla kaksi sanaa: yhteisöllisyys ja monipuolisuus. Nuo sanat nousevat esiin myös silloin, kun Circus Helsingin perustaja ja toiminnanjohtaja Martina Linder kertoo sirkuskoulun arvoista ja tavoitteista.
Linder muotoilee asian näin: sirkusporukassa keskustellaan, mutta siihen ei välttämättä aina tarvita sanoja. Rento ja välitön yhteys toisiin voi syntyä vaikkapa pyramideja harjoitellessa. Hän toivoo, että jo sirkussaliin astuminen loisi kokemuksen mahdollisuuksien moninaisuudesta. Siitä, että tästä paikasta voi löytää jotain itselleen mieluisaa tekemistä.
Sirkuksen voi aloittaa missä tahansa iässä, kertoo Circus Helsingin operatiivinen rehtori Tiina Aalkivi. Sirkuskoulun lukujärjestyksessä on kaiken ikäisille ihmisille ryhmiä, joihin pääsee mukaan ilman mitään esitietoja jongleerauksesta, trampoliinihypyistä tai muistakaan sirkuksen osa-alueista.
Nuorten sirkustunneilla tutustutaan sopivassa tahdissa eri lajeihin – ja tietenkin toisiin sirkuslaisiin. Lajitreenin lomassa kasvaa myös voima ja liikkuvuus. Lukuvuoden lopussa sirkustaitoja saa esittää kevätjuhlan parrasvaloissa, sukulaisten ja ystävien edessä. Opetus on laajan oppimäärän mukaista taiteen perusopetusta.
Sirkus ylittää rajat
Nyt 17-vuotias Neus Setälä aloitti sirkustreenit jo viisivuotiaana. Nykyään hän harjoittelee Circus Helsingin Esiintyvät-intensiiviryhmässä, joka tarjoaa ryhmäläisille nimensä mukaisesti paljon esiintymismahdollisuuksia. Setälästä esiintyminen onkin yksi sirkuksen nautinnollisimpia puolia.
Vuodet sirkuksessa ovat opettaneet Setälälle monia sellaisiakin sirkuslajeja, joiden nimet eivät sano paljoakaan muille kuin sirkuslaisille. Passailussa kaksi tai useampi jonglööri seisoo muodostelmassa ja heittelee rytmikkäästi palloja, keiloja tai renkaita toisilleen. Jalkajonglööri puolestaan makaa selällään ja heittelee, pyörittelee tai kääntelee erilaisia putkia ja palikoita jaloillaan. Ikaroksessa jalkajonglöörin jaloilla kieppuu toinen akrobaatti.
”Ihana porukka.” Se saa Setälän suuntaamaan vuodesta toiseen, monta kertaa viikossa treeneihin. Esiintyvän ryhmän mukana Setälä on päässyt keikkailemaan myös ulkomaille. Matkoilla juttu alkaa uusienkin ihmisten kanssa helposti. On kuin sirkus olisi maarajat ylittävä kieli. ”Ihan sama missä päin maailmaa olen, niin mulla on sirkusyhteisö, jolta voin oppia uutta”, Setälä kuvailee.
Hän kertoo esimerkin. Vuonna 2023 Esiintyvän ryhmän Räsy-esityskokonaisuus vieraili sirkusfestivaaleilla Saksassa. Ryhmä esiintyi festareilla kuusi kertaa samalla esityksellä, ja joka kerta muuten vaihtuvan yleisön eturiviin saapui sama tyttö. Muutama Setälän ryhmäläinen oli opiskellut koulussa saksaa, ja erään esityksen jälkeen he menivät kaikki yhdessä tytön luo. Vaikka jaettua, puhuttua kieltä oli vain vähän, yhteys löytyi silti. Tyttö toi ryhmälle lahjankin: itsetehtyjä käsikoruja. Porukalla napattiin monta yhteiskuvaa.
Onnistumisia vierekkäin
Sirkus on harrastuksena identiteettiä tukeva, Tiina Aalkivi kuvaa. Sirkuslajien suuri kirjo tarkoittaa, ettei omaa osaamista voi eikä kannata vertailla tiiviisti muihin. Vaikka harjoitellaan yhdessä, niin vieressä treenaava kaveri voi pähkäillä jotain ihan muuta temppua kuin mikä itseä kiinnostaa. ”Jokaisella on oma polku”, hän sanoo sirkuksesta.
Toisinaan taas jaettu tempputavoite innostaa. Circus Helsingin entinen oppilas Johan Juslin muistelee, että sirkustreeneissä syntyi usein myönteinen kierre: yksi oppi hienon tempun, ja se sai toiset motivoitumaan saman tempun treenaamiseen. Toisten onnistumisista voi nähdä, mikä kaikki on mahdollista – ja miten sinne pääsee.
Juslin aloitti Circus Helsingin oppilaana vuonna 2006. Hän oli tuolloin yläasteikäinen, pitkälti itseoppinut jonglööri. Nyt sirkus on Juslinin ammatti. Hän on tienannut usean vuoden ajan elantonsa Cirque du Soleilin jonglöörinä. Työ on vienyt Juslinin isoille lavoille ympäri maailmaa.
Jongleeraus on armoton sirkuslaji. Lavalle putoavaa jongleerauskeilaa, siis virhettä, on vaikea piilottaa tai silotella. Juslin kertoo oppineensa sirkusharrastuksessa paljon siitä, miten suhtautua mokiin. Tunnelma sirkustreeneissä oli sellainen, että se motivoi pääsemään yli pettymyksistä.
”Ennen ajattelin, että en halua tehdä virheitä. Nykyään ajattelen, että niistä pitää vain osata mennä eteenpäin”, Johan kertoo. Se sopinee evääksi myös sellaisille elämänpoluille, joilla ei ole mitään tekemistä jongleerauksen kanssa.
Circus Helsinki lyhyesti:
• Vuonna 2001 perustettu sirkuskoulu
• Toimipaikkana Helsingin Suvilahti
• Sirkustunteja kaikenikäisille harrastajille, myös vasta-alkajille
• Tarjoaa taiteen perusopetusta lapsille ja nuorille
• Kavereiden kesken CH
Teksti: Elina Vessonen
Kirjoittaja on Circus Helsingin opettaja ja entinen oppilas.
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2026.
