Anonyymin tilatyön mittaamaton merkitys

Nuorisotilatyössä luotetaan vahvasti ja täysin oikeutetusti siihen, että tehdään merkityksellistä työtä. Ruohonjuuritasolla on totuttu raatamaan tulospaineetta. Nyt anonyymin tilatyön vaikuttuvuuden todentamiseksi toivotaan tieteellistä tutkimusta.

Diakonissalaitoksen Nuortentalo Katutasolla Jyväskylässä kohdataan, kotoutetaan, kokataan ja rokataan. Kuljetaan myös yhdessä kriisistä kriisiin sekä autetaan konkreettisesti Kela-asioista elämän ja kuoleman kysymyksiin. Katutaso on avointa anonyymiä tilatoimintaa päihteettömässä kaupunkiolohuoneympäristössä 18–30-vuotiaille nuorille aikuisille. Talolle on aina ok tulla myös vain nojumaan. Nojuminen juuri onkin mielenkiintoista. Olemisen ja osallisuuden kokemuksen mittaamaton merkitys.

Yhteisötyö vähentää uskotusti heikommassa asemassa olevien yksinäisyyttä, lisää osallisuutta ja hyvinvointia. Nimenomaan uskotusti. Näin on ollut alalla aina. On uskottu ja luotettu vakaasti siihen, että suurella sydämellä tehty työ kantaa hedelmää. On mitattu kävijämääriä ja tehty yleisiä asiakastyytyväisyyskyselyitä, joilla on selvitetty toiminnan merkitystä ryhmätasolla. Enimmäkseen on oltu ”vain” läsnä, toivottu parasta ja se on sitten Herran haltuun miten käy. Joskus ehkä vuosien päästä tarina kertoo, mikä merkitys omalla työllä nuorelle oli.

Sitä ei ole juurikaan mitattu, miten yksittäisen nuoren kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja osallisuudestaan muuttuu sinä aikana, jonka hän tilatoiminnassa viettää. Perinteisesti osallisuuskyselyt anonyymissä tilatyössä ovat mitanneet sitä, ovatko nuoret kokeneet saaneensa vaikuttaa asioihin. Ne eivät ole pyrkineet todentamaan sitä, miten yksittäisen nuoren osallisuuden kokemus on muuttunut toiminnan myötä.

Asiakastyytyväisyys ja palvelun vaikuttavuuden arviointi eivät ole sama asia. Asiakastyytyväisyydellä pyritään selvittämään asiakaskokemusta ja siihen liittyvää palvelun laatua. Vaikuttavuusarvioinnissa pyritään sen sijaan todentamaan palvelun asiakkaan elämäntilanteessa aikaan saamaa muutosta. Jos jokin toiminta on nuoren mielestä mukavaa tai hyvin järjestettyä, se ei vielä ole tae sille, että hänen elämässään tapahtuisi sen ansiosta positiivisia muutoksia.

”On harmillista, miten vähän tästä keskustellaan. Se, että anonyymissä tilatyössä voitaisiin mitata muutoksia nimenomaan yksilötasolla, tuntuu olevan uusi asia. Tämän ei tulisi kuulostaa niin kunnianhimoiselta millaisena se nyt näyttäytyy”, sanoo yhteisövalmentaja ja projektipäällikkö Hanna Lamberg Nuortentalo Katutasolta, missä on jo usean vuoden ajan kerätty dataa yksittäisen nuoren hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksen muutoksesta.

Tilatyössä halutaan tehdä tulosta

”Vaikka tiedetäänkin, että tehdään tavoitteiden mukaista toimintaa, niin se olisi hyvä voida myös todentaa. Nuorisotyön pitää kuitenkin lain mukaan perustua osallisuuteen, jolloin osallisuuden toteutumista ja toiminnan tuloksellisuutta on tarpeen mitata”, jatkaa Lamberg. Hän haluaa nyrjäyttää ikiaikaisen ajattelun siitä, ettei yksilön osallisuuden kokemusta sekä hyvinvoinnin muutosta voisi mitata anonyymissä tilatyössä.

Katutason tavoite on nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden kasvaminen sekä yksinäisyyden väheneminen. Yksittäisen nuoren hyvinvoinnin muutoksen mittaamiseen käytetään 3x10D -mittaristoa. Puolivuosittain 3X10D -elämäntilannemittarin avulla nuori arvioi omaa tilannettaan vastaamalla kymmeneen kysymykseen elämän eri osa-alueilta.

THL:n validoitu osallisuusindikaattori taas kartoittaa henkilön osallisuuden kokemuksen muutosta oman toimijuuden, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla.

”Emme niinkään kartoita osallisuuden muutosta itse toiminnassa vaan nuoren koko elämässä sinä aikana, jonka hän toiminnassa viettää”, tähdentää Lamberg ja jatkaa: ”Tilatoiminnan tavoite ei tule olla nuoren hyvinvoinnin lisääminen pelkästään nuorisotilalla, vaan etenkin sen ulkopuolella.”

On eri asia kysyä, kokeeko nuori osallisuutta tässä hetkessä tai että kokeeko, että osallisuuden kokemus on muuttunut hänen elämässään. On tärkeää mitata nuorten osallisuuden kokemuksen kehitystä sekä hyvinvoinnin muutosta siten, että se kattaa myös tilatoiminnan ulkopuolisen elämän.

Katutason toimintaan tullessaan nuori ei täytä hakemuksia eikä hänelle laadita kirjallisia tavoitteita. Käydyistä keskusteluista ei tehdä kirjauksia. Nuori saa kävijänumeron, jolla kuittaa itsensä joka kerta tilalle sisään. Samaisella anonyymillä kävijänumerolla nuoret vastaavat säännöllisesti edellä mainittuihin kyselyihin. Kyselyistä on viisi eri kieliversiota. Vastaamisen jälkeen on mahdollista jutella ohjaajan kanssa kyselyn herättämistä asioista.

3X10D -kyselytutkimusta on teetetty Katutasolla tämän artikkelin tekohetkellä viisi vuotta. Katutasolla viihtyy 40–60 nuorta iltaa kohden ja vuodessa tilatoiminta tavoittaa yli 800 eri nuorta. Dataa ”vain olemisen mittaamiseen” on kertynyt jo useamman vuoden osalta.

Viimeisimpien 3X10D -mittausten yhteispisteiden mukaan (8/2025 ja 1/2026) Katutason kävijöiden elämänlaatu oli parantunut toiminnassa mukana olon aikana kaikilla mitattavilla kymmenellä osa-alueella. Tulosten mukaan voidaan myös todeta, että Katutason toiminta on onnistunut tavoittamaan oikean kohderyhmän, koska toimintaan mukaan tulotilanteessa pisteet ovat olleet alhaiset kaikilla mitatuilla osa-alueilla.

Eniten nousua oli luotettavien ystävien määrässä (muutos +2,4) ja itsetunnon kasvussa (muutos +1,3). Tutkija ja 3X10D -mittariston erityisasiantuntijan Sakari Kainulaisen kokemuksen mukaan jo 0,5 muutosta voidaan pitää merkittävänä.

”Ehkä keskeisin mittari muutokselle on kuitenkin muutoksen suunta, mennäänkö itsearviossa ajallisesti positiiviseen vai negatiiviseen suuntaan. Tämäkin näkemys korostaa sitä, että muutoksen näkyväksi tekemisessä kannattaa tarkastella tulosta useampana ajankohtana kuin vain kahdessa ajankohdassa (ennen – jälkeen). Pienetkin peräkkäiset samansuuntaiset muutokset kertovat siitä kuljetaanko toivottuun vai ei-toivottuun suuntaan”, Kainulainen kommentoi Diakin Dialogi verkkomedian julkaisussa.

Osallisuusindikaattorin seurantakyselyä on päästy keräämään vasta osalta nuorista (N=43). Sen osoittama suunta on myös toivottu. Otannan osallisuuden kokemus on kasvanut indikaattorin pisteillä 61à78.

”Me Katutasolla olemme valtavan tyytyväisiä ja ylpeitä näistä tuloksista. Ne ovat pohja kaikelle yhteisötoiminnan säännölliselle suunnittelulle ja auttavat kehittämään toimintaa yhdessä nuorten kanssa”, iloitsee Lamberg.

“Katutason toiminta näyttää nostaneen osallisuuden kokemuksen yli aikuisväestön keskiarvon (75,2 ), ja keskiarvomuutos on kaiken kaikkiaan todella suuri”, kommentoi tutkija Ville Tikka Diakonissalaitoksen Näkymättömät -ohjelmasta.

Osallisuuden kuudes porras

Katutasolla yhteisötyön tavoitteena on kunnianhimoinen osallisuuden kuudes porras.
Sen sijaan, että mietittäisiin minkä kaiken nuoret voivat tehdä, keskitytään miettimään sitä, onko jotain mitä nuoret eivät voi tehdä. Yhteisötyö nuorisotyössä vaatii rohkeutta luovuttaa valta nuorille.

Maksimaalista osallisuutta toteutetaan muun muassa nuorille annetuilla omilla avaimilla (30 kpl), joilla he voivat käyttää tilaa itsenäisesti ystävineen ympäri vuorokauden. Siis myös öisin.

”Tätä toimintamallia on nyt toteutettu onnistuneesti kymmenisen vuotta. Vahva omistajuus suojaa järjestyshäiriöiltä. Jos yksi possuilisi, niin kaikki kärsii”, toteaa Lamberg.

Nuoret ovat esimerkiksi mukana työntekijöiden rekryissä, päättävät aukioloajat ja hoitavat tiedotuksen somekanavissa tilan tunnuksilla.

Nuoret sisustavat tilaa itsenäisesti hankkimalla haluamiaan huonekaluja kirpputoreilta ja vastaavat viikoittaisesta yhteisöruokailusta. Idea on, että ruokailu ei toteudu, elleivät nuoret itse käy kaupassa ja valmista ruokaa Katutason noin neljälle-kuudellekymmenelle päivittäiselle kävijälle.

Nuoret osallistuvat vuosibudjetin suunnitteluun ja luonnollisesti myös tutkimusdatan analysointiin.

”Nuoria kiinnostaa kyselyn tulokset. Niiden läpikäyminen yhdessä antaa nuorille mahdollisuuden arvioida heidän itsensä vertaisilleen järjestämän toiminnan vaikuttavuutta sekä sitä, tavoitetaanko oikea porukka”, Lamberg sanoo.

Tilatyön mittaamattomat mahdollisuudet perustuvat useiden vuosien mittaiseen kontaktiin, mitä ei olla ehditty hyödyntämään laajemmin.

Aineisto tieteelliseen analyysiin

Jyväskylän yliopiston tutkija ja opettaja Sami Ylistö vaikuttui syksyllä 2024 Katutason vuosien aikana keräämästä nuorten hyvinvoinninmuutosdatan määrästä ja kirjaimellisesti mittaamattoman arvokkaasta merkityksestä. Hän näki, että kaapissa makasi pölyttymässä aineisto, jota olisi herkullista hyödyntää. Nuortentalo Katutason tilatyö saattaakin saada tulevaisuudessa tieteellistä tutkimusta tuekseen. Tavoitteena on hakea rahoitusta Jyväskylän yliopiston kanssa tehtävään yhteiseen tutkimushankkeeseen, jossa hyödynnetään tilatoiminnan vaikuttavuudesta useiden vuosien varrella kerättyä aineistoa.

”Kiinnostuin tästä, koska Katutasolla kerätty kattava aineisto on harvinaislaatuinen ja sillä on potentiaalia tilatyön vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta. Asiakastyön keskellä työntekijöillä ei ymmärrettävästi ole aikaa kerätyn aineiston tarkempaan analysointiin. Näin, että Katutason ja yliopiston kannattaisi tehdä aineiston analysoimiseksi yhteistyötä”, sanoo Ylistö.

”Katutason tilatyö avaa nuorille väyliä kohti opintojen aloittamista ja tasapainoisempaa elämää. Työn yhteiskunnallinen merkittävyys tulisi voida näyttää toteen validoidun mittariston avulla”, sanoo Ylistö. Esimerkiksi 3X10D -mittaristo tarjoaa tähän tarkoitukseen hyvän lähtökohdan.

Mielen mittarit eivät ole aukottomia. Hyvinvointi, onnellisuus ja elämäntyytyväisyys ovat monitahoisia ja monitulkinnallisia käsitteitä. Myös myönteisiä muutoksia aikaansaavien mekanismien selvittäminen voi olla vaikeaa.

Toimintaan tullessa monella nuorella osallisuuden kokemus on hyvin heikko, eikä hän välttämättä uskalla tai halua kertoa todellista tilannettaan. Nuori voi haluta peitellä heikkouksiaan tai yrittää tehdä vaikutuksen testaajaan vääristelemällä vastauksiaan. Itsetuntemus ja itsensä reflektointi ei ole itsestään selvä taito. Nuori arvioi itseään suhteessa muihin ja hänen testivastauksensa peilaavat siihen, miten hänen sosiaalinen ympäristönsä voi.

”Suomessa on loputtomasti avointa anonyymiä toimintaa eri kohderyhmille vauvasta vaariin, mutta on ollut vaikea löytää vertaiskokemuksia siitä, miten muualla osallisuuden ja hyvinvoinnin muutoksen mittaaminen on ratkaistu”, toteaa Lamberg. ”Katutasolla on sytytty tilatyön mittaamattomista mahdollisuuksista ja olisi mielenkiintoista kuulla ja käydä vuoropuhelua asiasta laajemminkin.”

Olisihan se hienoa voida sanoa tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin, että yhteisötyö lisää uskotusti olettaman sijaan tutkitusti hyvinvointia.

”Katutaso on matalan kynnyksen palvelu, jonka avulla voidaan auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia nuoria”, summaa Ylistö. Jokainen sen ansioista elämässään eteenpäin pääsevä nuori on arvokas voitto yhteiskunnalle. Vaikuttavuuden arvioinnilla voidaan auttaa yhteiskuntaa kohdentamaan rajallisia resurssejaan oikein eli niihin palveluihin, joista nuoret aidosti hyötyvät.

Mittaamisen ei kuitenkaan tule olla itsetarkoitus. Toimintaa ei tule sopeuttaa mittareille, vaan mittareita toimintaan.

”Ei ole tarkoituksenmukaista mukauttaa toimintaa mittareille sopivaksi, vaan päinvastoin pohtia olemassa olevien mittareiden ja niiden käytön soveltuvuutta kyseisen toiminnan kontekstissa. Tämä vaatii keskustelua ja ajatustenvaihtoa hyvien ja toimivien käytäntöjen ja toteutustapojen suhteen tilatyötä tekevien ammattilaisten kesken. Tilatyö on vaikuttavaa toimintaa, jonka mittaaminen on haasteellista. Mittaaminen vaatii työntekijöiltä omanlaistaan ammattitaitoa sekä ylimääräistä työaikaa toteuttaa aineistonkeruu onnistuneesti”, Tikka sanoo.

Yhteisötyö tuottaa vaikuttavuudessaan myös paljon sellaista hyvää, minkä kaikkea vaikutusta ja merkitystä ei voida mittarein mitata. Paljon kuitenkin voidaan.

Katutasolla kuullaan mielellään tilatyön arvioinnin kokemuksista: hanna.lamberg@hdl.fi

Teksti ja kuvat: Mirkka Torikka
Kirjoittaja työskentelee Vamos-valmentajana Nuortentalo Katutasolla Jyväskylässsä.