NuorisotyöLapsioikeusjuristi Esa Iivonen on toiminut pitkään Mannerheimin Lastensuojeluliitossa vaikuttamistyön johtajana vastuualueenaan lasten oikeuksien edistäminen ja lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen. Hänen mukaansa Suomesta on tullut vahvojen yhteiskunta. Hallituksen toimet ovat heikentäneet erityisesti niiden perheiden asemaa, jotka eniten ovat tuen tarpeessa. Yhteiskunnan iso kuva on hänen mukaansa todella huolestuttava.
“Suomi on tällä hetkellä vain vahvojen yhteiskunta. Esimerkiksi sosiaaliturvan ja työttömyysturvan kohdalla tällä hallituskaudella on tehty Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuria leikkauksia. Työttömyysturvan lapsikorotukset on poistettu kokonaan, asumistukeen on tehty suuria leikkauksia. YK:n lapsen oikeuksien komitea on vuonna 2023 antanut Suomelle kehotuksen välttää sellaisia leikkauksia, jotka vaarantavat heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa. Tätä ei ole noudatettu, vaan leikkaukset ovat kohdistuneet juuri heikoimmassa asemassa oleviin.”
Nykyisen hallitusohjelman nimi on Vahva ja välittävä Suomi. Iivosen mukaan ohjelman toteutusta on nyt luettava niin, että lopputuloksena on heikko ja välinpitämätön Suomi. Yhteiskunnan retoriikka on hänen mukaansa tällä hetkellä se, että tehdään juuri päinvastoin kuin on sanottu.
“Hallituksen tilannekuvassa on monia perustavaa laatua olevia virheitä. Suomi nähdään erityisen vientivetoisena maana, mikä ei pidä paikkaansa. Viennin merkitys Suomen taloudessa on vähentynyt. Hallituksen politiikka taas suosii vientiyrityksiä. Ajatellaan, että vienti nostaa Suomen kasvuun. Tämä ei pidä paikkaansa. Talous ei kasva, työttömyys lisääntyy edelleen.”
Yhteiskunnan viesti nuorille on lannistava
Nuorten tulevaisuususko on heikentynyt selvästi ja tämä näkyy myös nuorisotyön arjessa. Iivonen pitää erityisen huolestuttavana sitä, että nuoret eivät enää välttämättä luota koulutukseen, tai siihen, että koulutus takaisi työpaikan.
“Perusluottamuksen rapautuminen on todella vaarallista koko yhteiskuntaa ajatellen. Tämä on myös turvallisuuskysymys. Hallituksen toiminta on merkittävästi heikentänyt sisäistä turvallisuuttamme. Tulevaisuususkon heikentyminen syö Suomea sisältä päin.”
Iivonen näkee vaarallisina ja leimaavina sellaiset päättäjien puheet, joiden mukaan Suomi ei ansaitse nykyistä elintasoa tai suomalaisista olisi tullut laiskoja. Enemmän on kyse siitä, että jatkuvien leikkausten pelossa ihmiset, joilla esimerkiksi on työpaikka, eivät uskalla kuluttaa tai investoida. Meitä opetetaan nyt ajattelemaan, että jos tulevaisuudessa oma tai läheisen terveys pettää, täytyy varautua suuriin kustannuksiin. Niinpä ihmiset säästävät, eivätkä rohkene laittaa rahaa kiertoon. Meillä vallitsee epäluottamuksen ilmapiiri.
“Koulutuskilpailussa olemme jääneet jälkeen. Olemme enää OECD:n keskitasoa korkeakoulututkintojen suorittamisen osalta. Suomi ei voi pärjätä palkkakilpailussa, esimerkiksi yksinhuoltajien on todella vaikea tulla toimeen pienillä palkoilla. Meiltä puuttuu minimipalkkalainsäädäntö toisin kuin suurimmassa osassa EU-maita.”
“Sanotaan myös, että meillä on liian suuret julkisen puolen menot. Se selittyy eläkemenoilla, Suomi ikääntyy hyvin voimakkaasti ja nopeasti. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden ääni tulee jäämään yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa marginaaliin. Nuoria äänestäjiä on jatkuvasti vähemmän, ja osa heistä ei edes äänestä. Puolueet tarttuvat tähän yhä hanakammin.”
Iivonen katsoo, että yhteiskunta puhuu helposti nuorten yläpuolelta välittämättä heidän todellisista tarpeistaan. Kaikkein ikävimpinä hän pitää kirjoituksia, joiden mukaan nykynuorilta puuttuu sisua.
“Nuoriin kohdistetaan kannustavuuden nimissä erilaisia kontrollitoimia, esim. työttömyysturvan kuukausien karenssia. Leikkaustoimet eivät kannusta, vaan päinvastoin vaikkapa työttömyysturvan suojaosan poistaminen on vain vähentänyt työnteon kannustavuutta ja osallisuutta työmarkkinoihin. Jos tarjolla on vain keppiä, monelta nuorelta voi mennä usko kokonaan omaan tulevaisuuteen.”
“Kontrollin ja rangaistusten koventamisella pyritään torjumaan rikollisuutta. Kuitenkin jos katsomme maihin, joissa on korkeat rangaistusasteet ja pitkät tuomiot, onko näissä maissa alhainen rikollisuus? Useimmiten ei ole. Tiukka kontrollipolitiikka päinvastoin lisää rikollisuutta, eikä vähennä sitä. Rikollisuus voidaan nähdä negatiivisena osallisuuden muotona. Sosiaalinen integraatio voi olla ryhmässä todella korkeaa. Yhteiskunnassa, jossa nuoret laajasti menettävät tulevaisuususkonsa, rikollisuus yhtenä osallisuuden negatiivisena muotona tulee huomattavaksi sisäisen turvallisuuden kysymykseksi.”
Politiikan kyky ratkaista ongelmia on heikentynyt
Iivonen katsoo, että hallitus on epäonnistunut lähes kaikissa merkittävissä tavoitteissaan. Maahanmuuttopolitiikkaan takertuminen on kaventanut yhteisten asioiden hoitamisen kokonaisuutta.
“Poliittisessa keskustelussa maahanmuuttajanuoret nähdään eri tavoin ongelmaryhmänä. Hallituksen epäonnistuminen työllistymispolitiikassa onkin yhtä äkkiä maahanmuuttajien syytä. Meillä on kuitenkin maahanmuuttajia paljon vähemmän kuin esimerkiksi Saksassa tai Alankomaissa, joissa on erittäin matala työttömyysaste. Selitykset siis ontuvat pahasti. Epäonnistunut työllisyyspolitiikka käännetään maahanmuuttajien syyksi.” lööövfååägh
Naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta on Iivosen mukaan vaikea keskustella sosiaalisessa mediassa. Ilmiö kielletään herkästi, viitataan naisten tekemään väkivaltaan ja vedotaan siihen, kuinka paljon miehiä kuolee väkivaltaisesti. Tällöin juuri sukupuolittunut väkivalta jää piiloon. Iivonen on skeptinen Suomen kykyyn ratkaista nykyisiä ongelmia, sillä meiltä puuttuu avoin vuorovaikutus ja yhdessä tekemisen halu. Ajatus siitä, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, on rapautunut.
“Suomessa politiikan kyky ratkaista ongelmia on heikentynyt merkittävästi. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen nuorten ongelmiin puuttumista estää se, että teemalle ei saada poliittista kannatusta eikä kohdennettuja toimia. Lisäksi monimutkaisiin ongelmiin haetaan yksinkertaisia ratkaisuja, esimerkiksi nostamalla jengirikollisuus tikun nokkaan, vaikka ongelma on kokonaisuuden kannalta marginaalinen. Tänään politiikka oman intressiryhmän etujen ajamista välittämättä muiden intresseistä.”
Jos koko poliittinen projekti keskittyy hyvinvointivaltion purkamiseen, ei Suomella ole eikä tule olemaan selviytymisen mahdollisuuksia. Iivonen muistuttaa, että talous on paljon enemmän psykologiaa kuin numeroita. Kyse on toivon, luottamuksen ja tulevaisuususkon psykologiasta.
“Arvojen koventuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kannatuksen alentuminen selittävät isoa osaa huolestuttavista kehityskuluista. Lyhyessä ajassa on tapahtunut muutos, jossa sallitaan osan kansalaisista tippuminen hyvinvoinnin verkkojen läpi ja näin sallitaan yhteiskunnasta syrjäytyminen ja jopa absoluuttinen köyhyys. Ihmiselämällä ei enää ole arvoa, sillä on vain hintalappu.”
Lapset ja nuoret voivat olla merkittäviä tiedontuottajia
Lapset ja nuoret tarvitsevat hyvinvointivaltiota enemmän kuin aikuiset. Iivonen näkee, että he ovat aivan eri tavalla riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Ikääntyneillä ihmisillä on poliittista voimaa, jota lapsilla ja nuorilla ei useimmiten ole, eli heidän eläkkeensä ovat tässä mielessä turvattuja. Eläkkeisiin ei ole kohdistettu sellaisia leikkauksia kuin sosiaaliturvaan muutoin.
Iivosen kokemuksen mukaan lasten ja nuorten kuuleminen on usein näennäiskuulemista. Kuulemista tapahtuu vain siksi, että voidaan sanoa, että heitä on kuultu ja sen jälkeen voidaan jatkaa kuten oli ajatus ennen kuulemista. Onko esimerkiksi kuultu lapsia ja nuoria laajasti? Onko maahanmuuttajanuorten tai vammaisten nuorten ääni mukana? Entä eri etniset vähemmistöt? Ei ole koskaan vain yhtä yhtenäistä nuorten näkemystä.
“Puhun mieluummin lapsista ja nuorista tiedon tuottajina. Otamme heidät tasavertaisiksi tiedon tuottajiksi aikuisten rinnalla. Lasten ja nuorten tuottamaa tietoa tarvitsemme päätöksenteon tueksi, jotta meillä olisi hyviä ja laadukkaita palveluita. Mitä me tiedämme lasten kokemasta väkivallasta, kiusaamisesta tai yksinäisyydestä, ellemme kysy sitä heiltä itseltään? Jos katsomme vain poliisin tietoon tullutta rikollisuutta, saamme vain hyvin kapean tiedon todellisuudesta. “
“Ellei meillä ole lapsilta ja nuorilta saatua tietoa, käsityksemme jää vain osatotuudeksi. Ei siis riitä pelkkä osallisuuspuhe ja kuuleminen, koska tarvitsemme lapsia ja nuoria tiedontuottajina.”
Lapsivaikutusten arvioinnin osalta on menty eteenpäin
Lapsen edun ensisijaisuus on jo lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta lähtökohta, jota lapsivaikutusten arviointi toteuttaa ja konkretisoi. Esimerkiksi kouluverkkoa koskevassa päätöksenteossa lapsivaikutusten arvioinnit yleisesti tehdään, mutta niiden laatu onkin jo toinen asia.
“Olen nähnyt monia todella hyvin tehtyjä arviointeja eri puolilta Suomea. Ihmiset saattavat ymmärtää väärin sen, että lapsivaikutusten arvioinnin pohjalta voitaisiin osoittaa, että koulua ei voida lakkauttaa. Kyse ei kuitenkaan ole automaatista, jonka perusteella mitään ei saisi muuttaa.”
Kunnat ovat olleet edelläkävijöitä seurakuntien ohella jo LAPE-kehittämisvaiheessa. Järjestöt ovat myös vieneet kehittämistyötä eteenpäin. Hyvinvointialueet ovat lähteneet tähän takamatkalta, mutta toimintaa kehitetään myös siellä. MLL on tehnyt tiivistä yhteistyötä joidenkin hyvinvointialueiden kanssa, ja tahtotila on ollut vahvaa.
“Valtion puolella lapsivaikutusten arviointi on lainvalmistelussa mennyt merkittävästi sekä laadullisesti että määrällisesti eteenpäin. Vaikka tällä hallituskaudella on tehty paljon lasten ja nuorten asemaa heikentäviä päätöksiä, niin negatiiviset vaikutukset on kuitenkin todettu. Ongelmat on selkeästi tuotu esiin esimerkiksi aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korottamisen yhteydessä. Ikävistä vaikutuksista huolimatta päätökset on viety käytäntöön. Eli vaikutusarviointi itsessään on tehty hyvin, mutta päätöksiin ne eivät ole vaikuttaneet. “
Lapsista ja nuorista huolehtiminen on kunnan tärkein tehtävä
Nuorisotyö kohtaavana työnä on Iivosen mukaan äärimmäisen tärkeää. Tarvitaan erilaisille nuorille toistensa kohtaamisen paikkoja, joissa on riittävästi turvallisia aikuisia. Lapsiperheköyhyys on syventynyt ja lisääntynyt merkittävästi. Monista harrastuksista on tullut osalle perheistä saavuttamattomia. Matalan kynnyksen nuorisotyön merkitys on tätä kautta korostunut.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on kunnan tärkein tehtävä. Kunta, joka ei tätä ymmärrä, on vailla elinvoimaa ja tulevaisuutta. Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa, joka on ainutlaatuinen kasvun ja kehityksen vaihe. Tämä ymmärrys puuttuu liian monelta päättäjältä. Liian monelle lapsista ja nuorista on tullut ongelmallinen kuluerä. Meidän tulisi kulkea nuorten rinnalla eikä yläpuolelta syyllistää heitä.
Teksti: Jarmo Kokkonen
Kuvat: Mannerheimin lastensuojeluliitto
Esa Linna