Iisalmen INTRY on erikoistunut luonto- ja eläinavusteiseen toimintaan

Iisalmen Nuorison Tuki ry (INTRY) on yli 50 vuotta toiminut poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, jonka tärkeimpiä palvelukokonaisuuksia ovat nuorten työpajatoiminta sekä nuorten tuettu asumistoiminta. Yhtenä menetelmänä INTRYllä on ollut jo pitkään käytössä luonto- ja eläinavusteinen toiminta. Nuorisotyö-lehti haastatteli yhdistyksen kahta työntekijää, joiden työssä luonto ja eläimet ovat olleet mukana niin hankkeissa kuin muussakin työssä.

“Työskentelen Äxöniä ‑hankkeessa ohjaajana ja minulla on noin 12 vuoden kokemus nuorisotyöstä. Ennen tätä toimin KIELO – iloa, eloa ja osallisuutta luonnosta ‑hankkeessa hankekoordinaattorina”, Mia Karvonen esittäytyy.

Tiina Tikkanen-Nissinen jatkaa: “Olen ollut INTRYllä ja etsivässä nuorisotyössä monissa eri hankkeissa ja eri työtehtävissä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla nuorten parissa. Olen välillä työskennellyt toisaalla, mutta palannut myös takaisin Intrylle. Luonto- ja eläinavusteista toimintaa on hyödynnetty työkaluna hankkeissa useiden vuosien ajan.”

“Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajan koulutuksen aloitin sijaishuollon yksikössä. Siirryttyäni sieltä Intrylle tein opinnäytetyöni yläasteikäisten poikien kanssa. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa on sittemmin hyödynnetty menetelmänä eri työtehtävissä”, Tikkanen-Nissinen jatkaa.

“Uusimpana toimintamuotona meillä on yhteisöllinen kasvihuone nuorten asuntojen pihalla. Nuoret hoitavat siellä kasveja yhdessä ohjaajan kanssa, ja kaikki asukkaat saavat käyttää satoa ruoanlaitossa. Tämä on eräs luontolähtöinen käytäntö, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä.”

KIELO -hankkeella luonnon ja eläinten hyödyntämiseen nuorisotyössä

KIELO ‑hankkeen idea on saanut alkunsa Intryn toiminnanjohtaja Petri Karhun aloitteesta. INTRYllä oli ollut jo aiemmin harrastaneisuutta työyhteisössä luontotoimintaan, mitä oltiin hyödynnetty työtehtävissä. Samalla työntekijät olivat havainneet luontotoiminnan hyvinvointiin liittyvät ja rauhoittavat vaikutukset. Hanke perustui työntekijöiden kiinnostuksen kohteisiin ja kokemuksiin.

Kesäkuussa 2023 päättyneen KIELO‑hankkeen aikana järjestettiin pienryhmätoimintaa sekä maahanmuuttajille että kantasuomalaisille nuorille.

“Toiminta tapahtui eläinten ja luonnon parissa esimerkiksi Green Care ‑menetelmiä hyödyntäen. Maahanmuuttajien kohdalla painotettiin erityisesti kotoutumista, mutta kaikille tarjottiin mahdollisuuksia tutustua luontoon ja lähialueeseen”, Mia Karvonen valottaa.

“Luonto‑ ja eläinavusteinen toiminta jatkuu meillä pääasiassa avoimena toimintana 15–29‑vuotiaille nuorille. Lisäksi sitä toteutetaan talon sisällä työpajanuorten, sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan nuorten kanssa sekä meidän nykyisessä Äxöniä-hankkeessa. Avoimiin tilaisuuksien ja tempauksien järjestämiseen on saatu lahjoitusrahaa, jotka on korvamerkitty tätä toimintaa varten”, Tiina Tikkanen-Nissinen täydentää.

Äxöniä -hankkeessa jokaisella ryhmällä on käytössään oma pieni budjetti. Nuoret saavat päättää, mitä sillä tehdään.

“Jokainen ryhmä on toivonut jonkinlaista luonto- ja eläinavusteista toimintaa. Lähellä sijaitsevat pieneläinpihat ovat olleet erittäin suosittuja. Lisäksi olemme tehneet tilavierailuja karjatiloille. Olemme tehneet myös parin tunnin vaellusratsastuksia”, Tikkanen-Nissinen kertoo.

Eläimet saavat nuorista esiin uusia puolia

Eläinten kanssa toimiminen vaikuttaa Karvosen ja Tikkanen-Nissisen mukaan nuoriin monella tasolla.

“Hevosten ja muiden eläinten kanssa toimiminen tuo esiin uusia puolia nuorista. Se pysäyttää eniten, kun lainausmerkeissä “kovemmat kaverit” ovatkin hevosen edessä valtavan pieniä. Mutta miten iloisia ja onnellisia he ovat, kun ovat saaneet sen kontaktin siihen hevoseen, että uskaltavat vaikka silittää! Hevosen turvan pehmeys ja se, miten iso se on ja miltä se tuntuu, herättää paljon tunteita”, Tikkanen-Nissinen kuvailee.

Ohjaajien mukaan metsässä liikkuminen ja luonnon ympäristö auttavat myös rentoutumaan. Nuoret ovat kertoneet, että luonnossa olo parantaa heidän untaan ja ruokahaluaan. Jotkut ovat jopa alkaneet itsenäisesti tehdä pieniä metsälenkkejä, jotta uni tulisi paremmin. Vanhemmilta on tullut palautetta erityisesti siitä, miten nuori on innostunut luonnossa liikkumisesta ja miten se on vaikuttanut kotona. Vanhempien kertoman mukaan nuoret menevät ulkoilun jälkeen usein ajoissa nukkumaan ja olo on rauhallisempi.

Suomen luonto ja eläimet saattavat olla aivan uudenlaisia elämyksiä eri kulttuureista ja maista saapuville nuorille.

“Yksi mieleenpainuvimpia hetkiä oli, kun maahanmuuttajataustaisten toiminnassa ollut tansanialainen tyttö oli lumesta aivan ihmeissään. Hän lensi pulkkamäessäkin ulos ja minä säikähdin kunnolla. Tyttö vain innoissaan huusi olevansa kunnossa. Suomalaisille lumi on niin normaalia, mutta hänelle tämä oli ainutlaatuinen elämys”, Karvonen muistelee.

“Joillekin hevosen silittäminen on myös elämys. Toisille se on pääsy parin tunnin ratsastusvaellukselle tai koskenlaskuun. Joillekin se on makkaranpaisto. Pyrimme tarjoamaan erilaisia kokemuksia ja huomioimme myös kulttuurilliset erot. Minulla oli esimerkiksi ryhmä maahanmuuttajanuoria, jotka pelkäsivät koiria, koska heidän omassa maassaan kaduilla oli ollut koiria, jotka saattoivat hyökätä päälle. Asiaa käsiteltiin useamman ryhmäkerran ajan keskustelemalla. Tämän jälkeen ryhmän luo kutsuttiin kaverikoirat”, Karvonen avaa.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta vahvistaa nuorta monipuolisesti

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan vaikutukset ovat selviä. Hevosten kanssa toimiminen on vahvistanut nuorten itsehillintää, sosiaalisia taitoja ja itsetuntoa. Tikkanen-Nissinen kertoo kokemuksistaan ja havainnoistaan.

“Olen toteuttanut sosiaalipedagogista hevostoimintaa myös ryhmämuotoisena. Siinä nuorilla oli haasteita muun muassa keskittymiskyvyn kanssa. Toiminta käsitti hevosen hoitamista ja ajamista. Tapaamisten kaava oli pitkälti sama: aluksi kokoonnuttiin kahvipöydän ääreen, sitten siirryttiin tallille siivoamaan ja hoitamaan hevosia ja lopuksi ajettiin hevosilla. Tämä sujui todella hyvin. Jos ryhmän alkuasetelma oli vähän epäilevä, se kyllä muuttui loppua kohden. Hevonen opetti pojille itsehillintää, ja he olivat todella innostuneita tekemisestä.”

“Eräällä ryhmällä oli erittäin suuria käyttäytymisen haasteita keskenään, muita oppilaita ja opettajia kohtaan. Ryhmä kokoontui kerran viikossa neljän kuukauden ajan. Monet olivat epävarmoja siitä, mitä pojille pitäisi tehdä. Toteutimme ryhmän ohjelman yhteistyössä kotonani toisen paikkakunnan nuorisotoimen edustajan kanssa, joka oli pojille entuudestaan tuttu ja etsivän nuorisotyöntekijän kanssa.

“Nuorisotyöntekijä toi pojat aina meille, ja olin kollegani etsivän nuorisotyöntekijän kanssa heitä vastassa. Mietimme jo etukäteen, mitä kaikkea he saattavat ottaa mukaan tai hajottaa, mutta mitään tällaista ei tapahtunut. Aluksi pojat riitelivät suorastaan siitä, kenen vuoro oli siivota karsinat. Tallilla ei ikinä ollut mitään käytöshäiriöitä. Eläinten läsnäolo vaikutti niin, että pojat käyttäytyivät kuin kuka tahansa joukosta. Nuorisotoimen edustaja sanoikin, että tämä positiivinen muutos näkyi myös heidän muussa käytöksessään”.

Yhdistystoiminnassa resurssit haasteena

INTRYn rahoitus tulee sekä avustuksista että lahjoituksista. Resurssit ovat haasteena erityisesti tällaisena aikana, jolloin avustuksia on leikattu myös valtion tasolta.

“Tällaisella pienellä yhdistyksellä kun ei ole ylimääräisiä varoja, vaikuttaa se siihen, että eletään suu säkkiä myöten”, Tikkanen-Nissinen pohtii ja Karvonen jatkaa:

“Toinen haaste on ajan puute. Meillä ei ole erikseen työntekijää, joka vastaisi yksinomaan luonto‑ ja eläinavusteisesta toiminnasta, vaan sitä toteutetaan muun työn ohessa. Esimerkiksi avoimet ryhmät järjestetään usein oman työajan ulkopuolella”.

INTRY tekee Iisalmessa seurakunnan kanssa yhteistyötä muun muassa vuosittaisessa maksuttomassa nuorten jouluruokailussa, jonka järjestämiseen seurakunta osallistuu taloudellisesti. Iisalmen kaupungin kanssa on tehty yhteistyötä osallistumalla mm. nuorille suunnattuihin tapahtumiin ja yhteistyöverkostoihin. Iisalmen kaupunki ohjaa myös asiakkaita Intryn toimintoihin muun muassa etsivän nuorisotyön kautta.

Kuinka haastateltavat haluaisivat kehittää luonto- ja eläinavusteista toimintaa, jos siihen olisi mahdollisuus?

“Sillä tavalla, että tämä olisi monipuolista ja säännöllistä toimintaa. Olisi hyvä, että siihen olisi omat resurssit olemassa, jotta sitä voitaisiin toteuttaa suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Olisi hienoa, jos voisimme järjestää pienryhmätoimintaa, jolla olisi omat tavoitteet. Toimintaa olisi mukava soluttaa erilaisiin toimintoihin ja tapahtumiin. Sen lisäksi että luonto- ja eläinavusteinen toiminta tukee mielen hyvinvointia ja tarjoaa mahdollisuuden seikkailla luonnossa, se on myös tärkeää hyötyliikuntaa ja vahvistaa fyysistä hyvinvointia”.

“On kuitenkin havaittu, että ihmiset ovat ehkä hieman vieraantuneet tällaisista vaihtoehdoista. Jo hyvin nuorilla on erilaisia haasteita fyysisen hyvinvoinnin kanssa. Siihen voi olla osasyynä se, että nykyiset vapaa-ajanviettotavat ovat erilaisia eikä luonto ja siellä liikkuminen välttämättä enää kuulu niihin”, Tikkanen-Nissinen ja Karvonen kiteyttävät lopuksi.

Artikkelin kuvat: Tiina Tikkanen-Nissinen ja Mia Karvonen